KENEN KÄSISSÄ ON TULEVAISUUTEMME?

Suomi ja suomalaiset ovat EU:n myötä joutuneet entistä monimutkaisempien ja meille kaikille merkittävien valintojen eteen. Yhtenä EU:n jäsenenä emme voi välttyä keskusteluilta ja päätöksiltä, joissa ratkaistaan taloutensa huonosti hoitaneiden maiden velkaongelmia. Tilannetta ei mitenkään helpota se, että nuo maat ovat hyvin haluttomia muuttamaan elämän tyyliään ja vapaaehtoisesti hoitamaan lainojaan sovitulla tavalla. Mellakat ja anarkia alkavat tulla entistä voimakkaammin esille ja kuluttavat muutenkin rajallisia voimavaroja. Tämä on ilmennyt myös meillä siten, että vaalitilaisuuksia häiritään entistä enemmän ja ministerit joutuvat liikkumaan turvamiesten kanssa. Jatkossa tulee keskusteluja velkojen hoidosta vaikeuttamaan se, että jos yhdelle myönnetään helpotuksia, niin miten toiselta voidaan kieltää? Kreikan jälkeen on jo ilmaantunut useita ylivelkaantuneita jäsenmaita, joiden velkojen hoito vie kohtuuttoman pitkän ajan. Valitettavasti myös Suomi kuuluu noihin ylivelkaantuneisiin maihin, vaikka luottoluokituksemme on vielä muita parempi. Tämä on suurelta osin mahdollista siten, että valtion velkojen vakuudeksi on katsottu oloissamme ja muista poikkeavasti mm massiiviset työeläkerahastomme. Tällä hetkellä nuo rahastot ovat kaksi kertaa suuremmat kuin valtion velka, eli noin 144 mrd euroa, kun velkaa valtiolla on reilusti 70 mrd. Jos nuo oikeuskanslerin mukaan yksityiseksi omaisuudeksi katsottavat varat poistetaan vakuuksista, on se hyvin kohtalokasta luottoluokituksen kannalta. Kohtalokasta on myös se eläkeläisten kannalta, jos noita rahastoja joudutaan käyttämään valtion velkojen maksuun. Asioiden jatkohoitoa ei yhtään helpota se, että noiden työeläkerahastojen johtajat ovat suhteellisen mielivaltaisesti luoneet rahastojen ympärille hallinnon, joka maksaa kohtuuttomasti ja sen toimintaa on ulkopuolisen hyvin vaikea ymmärtää. Tästä on hiljakkoin kirjoittanut dosentti Olli Pusa julkaisun RENKIEN KAAPPAUS. Tuo julkaisu kannattaa esim kaikkien uusien kansanedustajien hankkia hyllyynsä ja perehtyä siihen, kuinka erästä hyvin merkittävää omaisuusmassaa ja valtakeskittymää hoidellaan täysin julkisen vallan kontrollin ulkopuolella.