Eläkeläiset alkavat kiinnostua indeksistä !
Mikkelin Rantakylätalolla 25.10.2010 järjestetty paneelikeskustelu nykyisille ja tuleville kansanedustajille kokosi yllättäen väkeä salin täydeltä, ehkä hieman yli 100 henkeä.
Vaikka aikaa oli varattu 2.5 tuntia, ei kaikkia esillä olevia kysymyksiä saatu käsiteltyä.
Mm Suomen Eläkeläisten Edunvalvontayhdistys / SEDU ry:n pj Liisa Sihvo joutui käsittelemään hyvin rajallisesti 28.6.2010 yhdistyksen julkaiseman 47-sivuisen tietopaketin OIKEUDENMUKAISEMPAA ELÄKERAHOJEN OHJAUSTA, jossa on hyvin seikkaperäisesti perusteltu käytössä olevan taitetun indeksin kielteinen vaikutus työeläkkeiden maksatuksessa.
Hyvänä asiana on ehdottomasti pidettävä sitä, että yleisö osallistui hyvin aktiivisesti keskusteluun kommentoimalla panelistien vastauksia ja esittämällä omia kysymyksiä tilaisuuden järjestäjien valmistelemien kysymysten lisäksi.
Erityistä toiveikkuutta herätti mm se, että kaikki panelistit katsoivat olevan tarvetta muuttaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan eläkeläiset eivät ole mukana neuvottelemassa työeläkerahastojen käytön suunnittelusta ja käytöstä eläkkeiden maksuun.
Yksimielisesti koettiin olevan oikeudenmukaisempaa, että työmarkkinajärjestöjen rinnalla on myös eläkkeelle siirtyneiden voitava olla päättämässä siitä, miten heidän palkoistaan pidätettyjä eläkerahoja käytetään.
Myös siitä oltiin yksimielisiä, että omaishoidon tuen maksatus on syytä siirtää koko valtakunnassa Kelan maksettavaksi.
Taitetun indeksin 20/80 muuttamista puoliväli-indeksiksi 50/50 puolsivat selkeimmin Timo Hirvonen (ps), Pauliina Viitamies (sd), Martti Lokka (kesk) sekä Olli Nepponen (kok), joka on jo aikaisemmin vuonna 2006.10.3 äänestänyt eduskunnassa asian puolesta.
Muina panelisteina tilaisuudessa olivat Katri Komi (kesk), Lenita Toivakka (kok), Heli Järvinen (vihr), Maija Pietiläinen (vihr) ja Marja Hämäläinen (ps).
Tilaisuudessa esitetyistä kysymyksistä ja vastauksista piti kirjaa Asko Lempelto Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmästä.
Paneelin puheenjohtajana toimi E-Savon eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan pj Armas Komi Joroisista.
Eläkeläisten kannalta oli myös ilahduttavaa paikallisen sanomalehti Länsi-Savon uutisointi tilaisuudesta. Liisa Sihvon toteamus "Taitettu indeksi on hirviö" kuvaa otsikkona hyvin nykyistä tilannetta eläkeläisten näkökulmasta. Monessa puheenvuorossa todettiin, että eläkkeiden rahastointi oloissamme kohtuuttomiin mittoihin (nyt jo lähes 130 mrd) ei voi olla oikeudenmukaista nykyisten eläkeläisten kannalta.
torstai 28. lokakuuta 2010
perjantai 3. syyskuuta 2010
OVATKO ELÄKERAHASTOT VALTION EIKÄ ELÄKELÄISTEN TUKI?
Onko valtio luotettava velan ottaja ?
Nyt, kun pahin lama on ilmeisesti ohitettu ja esim. Elinkeinoelämän tutkimuskeskuksen johtaja Sixten Korkman on ennustanut kuluvalle vuodelle jopa 4.0%:n kasvuennustetta, on syytä kysyä, että kuinka eläkkeensaajat pääsevät tuosta kasvusta osallisiksi? Meitähän on yli 1.3 miljoonaa ja kuluvana vuonna työeläkkeiden korotus 0.26 %.
Keskeistä roolia tulevat jatkossa näyttelemään työeläkerahastot, jotka kuluvan vuoden maaliskuun lopulla olivat jo 130.4 mrd euroa.
Maan hallitus on talousarvioehdotuksessaan vuodelle 2011 päätynyt noin 50 mrd:n, eli rahastot ovat noin 2.6 kertaiset tähän verrattuna.
Budjetin toteuttaminen vaatii edelleen lisävelan ottoa ja yhtenä velan antajana on mm. Suomen Pankin johtaja katsonut olevan työeläkeyhtiöt alati kasvavien rahastojensa turvin.
Rahastojen tason säilymisen varalle laadittiin pikaisesti vuoden 2008 lopulla ns vakavaraisuuslaki pelastamaan rahastot romahduskselta. Nyt tuota lakia on jatkettu vuoden 2012 loppuun saakka.
Aikanaan 1990- luvulla valtio lainasi eläkkeensaajilta kansaneläkkeen perusosan, joka jäi pääosaltaan maksamatta takaisin. Menetys oli monelle (noin 380 000 eläkeläistä) satoja markkoja kuukaudessa.
Varoittava esimerkki valtioille lainaamisesta lienee Kuntien eläkevakuutuksen / Kevan sijoittaminen noin 0.5 mrd Kreikan valtion velkakirjoihin. Viimeisimpien uutisten mukaan tilanne Kreikassa on vielä hyvin epävakaa ja velkojen maksu epävarmaa.
Jos nyt on myös tarkoitus vuodesta 1996 alkaen käyttöönotetulla taitetulla indeksillä leikata eläkkeitä vain rahastojen kasvattamiseksi, joudutaan perustellusti aikaisempaan kokemukseen viitaten kysymään, että onko valtio luotettava velanottaja ja haluaako se määrätietoisesti ja toistuvasti olla kaventamassa eläkeläisten ostovoimaa nykyisestä hallitusohjelmasta välittämättä?
Hallitusohjelma sisältää myös suunnitelman, jonka mukaan työeläkerahastoja hyödyntäen tultaisiin perustamaan ns rahastojen rahasto yritysten riskirahoituksen edellytyksiä parantamaan.
Oikeuskanslerin mukaan (päätös 535/1/01/8.7.2004) nuo varat ovat perustuslain 15 §:n mukaista yksityistä omaisuutta ja tarkoitettu nimenomaan eläkeajan palkaksi niitä säästäneille.
Nämä asiat on eläkeläisten otettava nyt julkiseen keskusteluun ja kysyttävä näkemyksiä niiltä, jotka aikovat eduskuntaan ensi kevään vaaleissa.
Nyt, kun pahin lama on ilmeisesti ohitettu ja esim. Elinkeinoelämän tutkimuskeskuksen johtaja Sixten Korkman on ennustanut kuluvalle vuodelle jopa 4.0%:n kasvuennustetta, on syytä kysyä, että kuinka eläkkeensaajat pääsevät tuosta kasvusta osallisiksi? Meitähän on yli 1.3 miljoonaa ja kuluvana vuonna työeläkkeiden korotus 0.26 %.
Keskeistä roolia tulevat jatkossa näyttelemään työeläkerahastot, jotka kuluvan vuoden maaliskuun lopulla olivat jo 130.4 mrd euroa.
Maan hallitus on talousarvioehdotuksessaan vuodelle 2011 päätynyt noin 50 mrd:n, eli rahastot ovat noin 2.6 kertaiset tähän verrattuna.
Budjetin toteuttaminen vaatii edelleen lisävelan ottoa ja yhtenä velan antajana on mm. Suomen Pankin johtaja katsonut olevan työeläkeyhtiöt alati kasvavien rahastojensa turvin.
Rahastojen tason säilymisen varalle laadittiin pikaisesti vuoden 2008 lopulla ns vakavaraisuuslaki pelastamaan rahastot romahduskselta. Nyt tuota lakia on jatkettu vuoden 2012 loppuun saakka.
Aikanaan 1990- luvulla valtio lainasi eläkkeensaajilta kansaneläkkeen perusosan, joka jäi pääosaltaan maksamatta takaisin. Menetys oli monelle (noin 380 000 eläkeläistä) satoja markkoja kuukaudessa.
Varoittava esimerkki valtioille lainaamisesta lienee Kuntien eläkevakuutuksen / Kevan sijoittaminen noin 0.5 mrd Kreikan valtion velkakirjoihin. Viimeisimpien uutisten mukaan tilanne Kreikassa on vielä hyvin epävakaa ja velkojen maksu epävarmaa.
Jos nyt on myös tarkoitus vuodesta 1996 alkaen käyttöönotetulla taitetulla indeksillä leikata eläkkeitä vain rahastojen kasvattamiseksi, joudutaan perustellusti aikaisempaan kokemukseen viitaten kysymään, että onko valtio luotettava velanottaja ja haluaako se määrätietoisesti ja toistuvasti olla kaventamassa eläkeläisten ostovoimaa nykyisestä hallitusohjelmasta välittämättä?
Hallitusohjelma sisältää myös suunnitelman, jonka mukaan työeläkerahastoja hyödyntäen tultaisiin perustamaan ns rahastojen rahasto yritysten riskirahoituksen edellytyksiä parantamaan.
Oikeuskanslerin mukaan (päätös 535/1/01/8.7.2004) nuo varat ovat perustuslain 15 §:n mukaista yksityistä omaisuutta ja tarkoitettu nimenomaan eläkeajan palkaksi niitä säästäneille.
Nämä asiat on eläkeläisten otettava nyt julkiseen keskusteluun ja kysyttävä näkemyksiä niiltä, jotka aikovat eduskuntaan ensi kevään vaaleissa.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
JÄITÄ HATTUUN ENERGIA-ASIOISSA
Metsämaakunnan energiatuotanto ?
Kulunut talvi ja vireillä oleva energiayhtiöiden yhdistämishanke ovat antaneet monenlaista ajattelunaihetta niin yksityisille energian käyttäjille kuin energian tuottajille.
Ehkä yllättävin uutinen Mikkelille oli se, että sen omistama Etelä-Savon Energia Oy /ESE on polttoainepulassaan hakeutunut ostamaan venäläisen puunhankintayhtiön turvatakseen jatkossa polttoainetoimitukset. Omituisinta asiassa on se, että tuolla hankinnalla pyritään korvaamaan teollisuuden oheistuotteina tulleita, yhtiölle ilmeisesti kaikkein edullisimpia jakeita, kuten purua, lastua kuorta ja muuta jalostettavaksi kelpaamatonta puuainesta.
Metsämaakunnan keskuksena ja veturina toimiva Mikkeli omistaa nyt siis ESE:n kautta venäläisen puunhankintayhtiön.
Kun kaupungin erääksi keskeiseksi tulevaisuuden kehitysstrategiaksi on otettu mm. hakea kasvua energiasta ja ympäristöliiketoiminnasta, on vaikea kuvitella, kuinka käytännössä venäläisen yhtiön avulla satojen kilometrien päästä Venäjältä saadaan tuota toivottua kasvua.
Nyt pitäisikin griittisesti katsoa, että mitä virheitä on yhtiön toiminnassa tehty, joiden johdosta on ajauduttu näin omituiseen tilanteeseen. Esim. kriisiaikoja ajatellen ollaan hyvin helposti vaikeassa tilanteessa ja venäläisten kehittäessä omaa bioenergiatuotantoaan, on puuta järkevämpää käyttää energiatuotantoon mahdolisimman lähellä ja siirtää energiaa johtoja pitkin sitä tarvitseville. Kun käytännön toimintaan liittyy myös tavaran lastaamista ja käsittelyä välivarastoissa sekä säilytyksestä johtuvaa hävikkiä, ei hinnan kohoamista kuljetuskustannusten noustessa voida estää. Tuo tuontitavara ei myöskään ole kelvollista nyt päätettyjen valtion tukitoimien piiriin, eikä sen tuotanto työllistä ketään Mikkelin seudulla ja E-Savossa.
Vaikka ESE:n tähänastinen toiminta metsähakkeen käytön kehittäjänä onkin ollut esimerkillistä, ei nyt tehtyä ratkaisua venäläisen puunhankintayhtiön hankinnassa voida pitkällä tähtäimellä pitää edellä mainituista syistä perusteltuna.
Nyt pitäisikin kaupungin yhtiön omistajana ja yhtenä paikallisen toisen energiayhtiön (SSS:n)merkittävänä omistajana ottaa ohjat käsiinsä, ja katsoa kuinka noiden yhtiöiden tarvitsema metsähake jatkossa valtion tukitoimia hyödyntäen saadaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla joko muodostettavan uuden yhtiön käyttöön ja ellei uutta yhtiötä saada kaupunkia tyydyttävällä tavalla muodostettua, on ESE:ä vahvistettava siirtämällä SSS:n osakesalkku sen omistukseen.
Tällöin ESE saisi neuvotteluaseman SSS:n tulevassa polttoaineiden hankintasuunnittelussa, kaupunki ei menettäisi mitään omistuksissaan ja voisi siirtää sopivaksi katsottavan määrän lainojaan ESE:n hoidettavaksi salkun mukana.
Kaupungin velkojen vähentäminen pitäisi olla järjestelyssä päätavoite ja samalla pitää kiinni kaupungin keskeisestä roolista ympäristöystävällisen energian tuotannossa.
Kulunut talvi ja vireillä oleva energiayhtiöiden yhdistämishanke ovat antaneet monenlaista ajattelunaihetta niin yksityisille energian käyttäjille kuin energian tuottajille.
Ehkä yllättävin uutinen Mikkelille oli se, että sen omistama Etelä-Savon Energia Oy /ESE on polttoainepulassaan hakeutunut ostamaan venäläisen puunhankintayhtiön turvatakseen jatkossa polttoainetoimitukset. Omituisinta asiassa on se, että tuolla hankinnalla pyritään korvaamaan teollisuuden oheistuotteina tulleita, yhtiölle ilmeisesti kaikkein edullisimpia jakeita, kuten purua, lastua kuorta ja muuta jalostettavaksi kelpaamatonta puuainesta.
Metsämaakunnan keskuksena ja veturina toimiva Mikkeli omistaa nyt siis ESE:n kautta venäläisen puunhankintayhtiön.
Kun kaupungin erääksi keskeiseksi tulevaisuuden kehitysstrategiaksi on otettu mm. hakea kasvua energiasta ja ympäristöliiketoiminnasta, on vaikea kuvitella, kuinka käytännössä venäläisen yhtiön avulla satojen kilometrien päästä Venäjältä saadaan tuota toivottua kasvua.
Nyt pitäisikin griittisesti katsoa, että mitä virheitä on yhtiön toiminnassa tehty, joiden johdosta on ajauduttu näin omituiseen tilanteeseen. Esim. kriisiaikoja ajatellen ollaan hyvin helposti vaikeassa tilanteessa ja venäläisten kehittäessä omaa bioenergiatuotantoaan, on puuta järkevämpää käyttää energiatuotantoon mahdolisimman lähellä ja siirtää energiaa johtoja pitkin sitä tarvitseville. Kun käytännön toimintaan liittyy myös tavaran lastaamista ja käsittelyä välivarastoissa sekä säilytyksestä johtuvaa hävikkiä, ei hinnan kohoamista kuljetuskustannusten noustessa voida estää. Tuo tuontitavara ei myöskään ole kelvollista nyt päätettyjen valtion tukitoimien piiriin, eikä sen tuotanto työllistä ketään Mikkelin seudulla ja E-Savossa.
Vaikka ESE:n tähänastinen toiminta metsähakkeen käytön kehittäjänä onkin ollut esimerkillistä, ei nyt tehtyä ratkaisua venäläisen puunhankintayhtiön hankinnassa voida pitkällä tähtäimellä pitää edellä mainituista syistä perusteltuna.
Nyt pitäisikin kaupungin yhtiön omistajana ja yhtenä paikallisen toisen energiayhtiön (SSS:n)merkittävänä omistajana ottaa ohjat käsiinsä, ja katsoa kuinka noiden yhtiöiden tarvitsema metsähake jatkossa valtion tukitoimia hyödyntäen saadaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla joko muodostettavan uuden yhtiön käyttöön ja ellei uutta yhtiötä saada kaupunkia tyydyttävällä tavalla muodostettua, on ESE:ä vahvistettava siirtämällä SSS:n osakesalkku sen omistukseen.
Tällöin ESE saisi neuvotteluaseman SSS:n tulevassa polttoaineiden hankintasuunnittelussa, kaupunki ei menettäisi mitään omistuksissaan ja voisi siirtää sopivaksi katsottavan määrän lainojaan ESE:n hoidettavaksi salkun mukana.
Kaupungin velkojen vähentäminen pitäisi olla järjestelyssä päätavoite ja samalla pitää kiinni kaupungin keskeisestä roolista ympäristöystävällisen energian tuotannossa.
tiistai 2. helmikuuta 2010
MIKKELIN VASTUU SEUDUN KEHITYKSESSÄ
Etelä-Savon alue
käsittää yhteensä kolme kaupunkia ja viisitoista kuntaa.
Kun katsotaan esim. vaalipiireittäin E-Savon painoarvoa valtakunnan politiikassa, on täältä vain kuusi kansanedustajaa, joista kolme Mikkelin kaupungista. Muut kolme edustajaa ovat Joroisista, Kerimäeltä ja Pertunmaalta. Yhtä vähän tulee kansanedustajia vain Pohjois-Karjalan vaalipiiristä. Kahdesta muusta alueen kaupungista ei nykyisessä eduskunnassa ole yhtään edustajaa.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että väestön jatkuva väheneminen johtaa vääjäämättä koko alueen painoarvon kevenemiseen aluepolitiikassa. Tämä näkyy ja tuntuu mm liikenneväylien rahoituksen ja suunnittelun sektorilla, josta viimeaikoina on kannettu erityistä huolta.
Väestön vähäisyydestä johtuen myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tasapuolinen järjestäminen kaikille alueen asukkaille on tuottamassa entistä suurempia vaikeuksia.
Viimeisimpänä hankkeena näiden palvelujen osalta on esitetty Mikkelin seudulla ns Mainio- hanketta, joka kunnallisena liikelaitoksena tulisi vastaamaan ko asioiden hoidosta.
Hanke on jo alkumetreillä joutunut monenlaisen arvostelun kohteeksi, vaikka hankevastaavat pitävätkin sitä valtiovallan antamien linjausten ja olosuhteista tulevien tarpeiden mukaisena.
Toinen merkittävä hanke on kahden seudulla toimivan energiayhtiön muuttaminen yhdeksi yhtiöksi, josta on jo hanketta suunnitelleen työryhmän esitys.
Myös tämä hanke on yllättäen joutunut ristiriitaisten näkemysten kohteeksi ja mikäli sopua ei löydy, saattaa hanke kariutua keskeiseen riitelyyn.
Mikkelillä onkin nyt keskeinen merkitys näiden kahden hankkeen luotsaamisessa, koska sillä on ns. vetovastuu.
Nyt tarvitaankin erityistä osaamista ja malttia näiden hankkeiden jatkokehittelyssä, että voitaisiin saada väestö kokemaan olonsa turvalliseksi ja mielekkääksi seudulla, joka mm. luonnon olosuhteiltaan on ihanteellinen ja etäisyydeltään sopiva ajatellen maan eteläosien tiuhaan asutettuja taajamia.
Parhaiten tässä voinee onnistua vain avoimilla ja luottamusta herättävillä keskusteluilla seudun kuntien ja kaupungin nykyisten päättäjien kesken.
Jos tässä ei onnistuta, saattaa seuraavissa vaaleissa olla ehdokkaita eduskuntaan entistä vähemmän ja aluepoliittinen painoarvo kevenee edelleen.
käsittää yhteensä kolme kaupunkia ja viisitoista kuntaa.
Kun katsotaan esim. vaalipiireittäin E-Savon painoarvoa valtakunnan politiikassa, on täältä vain kuusi kansanedustajaa, joista kolme Mikkelin kaupungista. Muut kolme edustajaa ovat Joroisista, Kerimäeltä ja Pertunmaalta. Yhtä vähän tulee kansanedustajia vain Pohjois-Karjalan vaalipiiristä. Kahdesta muusta alueen kaupungista ei nykyisessä eduskunnassa ole yhtään edustajaa.
Käytännössä tämä merkitsee sitä, että väestön jatkuva väheneminen johtaa vääjäämättä koko alueen painoarvon kevenemiseen aluepolitiikassa. Tämä näkyy ja tuntuu mm liikenneväylien rahoituksen ja suunnittelun sektorilla, josta viimeaikoina on kannettu erityistä huolta.
Väestön vähäisyydestä johtuen myös sosiaali- ja terveyspalvelujen tasapuolinen järjestäminen kaikille alueen asukkaille on tuottamassa entistä suurempia vaikeuksia.
Viimeisimpänä hankkeena näiden palvelujen osalta on esitetty Mikkelin seudulla ns Mainio- hanketta, joka kunnallisena liikelaitoksena tulisi vastaamaan ko asioiden hoidosta.
Hanke on jo alkumetreillä joutunut monenlaisen arvostelun kohteeksi, vaikka hankevastaavat pitävätkin sitä valtiovallan antamien linjausten ja olosuhteista tulevien tarpeiden mukaisena.
Toinen merkittävä hanke on kahden seudulla toimivan energiayhtiön muuttaminen yhdeksi yhtiöksi, josta on jo hanketta suunnitelleen työryhmän esitys.
Myös tämä hanke on yllättäen joutunut ristiriitaisten näkemysten kohteeksi ja mikäli sopua ei löydy, saattaa hanke kariutua keskeiseen riitelyyn.
Mikkelillä onkin nyt keskeinen merkitys näiden kahden hankkeen luotsaamisessa, koska sillä on ns. vetovastuu.
Nyt tarvitaankin erityistä osaamista ja malttia näiden hankkeiden jatkokehittelyssä, että voitaisiin saada väestö kokemaan olonsa turvalliseksi ja mielekkääksi seudulla, joka mm. luonnon olosuhteiltaan on ihanteellinen ja etäisyydeltään sopiva ajatellen maan eteläosien tiuhaan asutettuja taajamia.
Parhaiten tässä voinee onnistua vain avoimilla ja luottamusta herättävillä keskusteluilla seudun kuntien ja kaupungin nykyisten päättäjien kesken.
Jos tässä ei onnistuta, saattaa seuraavissa vaaleissa olla ehdokkaita eduskuntaan entistä vähemmän ja aluepoliittinen painoarvo kevenee edelleen.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
ONKO OIKEUDENMUKAISUUS ONTUVAA ?
Julkinen hallinto ja sen edustajat
Kun vuosi on vaihtunut ja myös vuosikymmen, on monella taholla jouduttu arvioimaan menneitä tapahtumia ja ottamaan oppia virheistä.
Julkisen hallinnon puolella ovat erityisesti olleet esillä vaalirahoitus ja sen vääristymät, joita yritetään uusilla ohjeilla ja lainsäädännön avulla saada oikeudenmukaisemmiksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka ja ketkä rahoittavat jo hieman yli vuoden päästä käytäviä eduskuntavaaleja, vai joutuvatko ehdokkaat arvioimaan oman rahan käyttöä entistä huolellisemmin.
Ikäihmisten kohdalla on toisaalta vireillä monia parannussuunnitelmia, joilla tähdätään entistä parempaan selviämiseen alati teknistyvässä kilpailuympäristössä.
Palveluja tarjotaan monella tavalla ja monella taholla, mutta usein maksullisina siten, että rajallinen ostovoima on muodostunut monelle hyvin konkreettiseksi esteeksi hyödyntää kaikkea tai edes osaa tarjolla olevasta.
Niin sanottu eläkepalkka, eli työeläke on nykymenolla ja lainsäädännöllä leikattu ja sitä leikataan edelleen siten, että palkansaajan ostovoimaan nähden on tilanne pahenemassa koko ajan.
Tätä kehitystä arvosteli suhteellisen suorasukaisesti mm joulukuun alussa v. 2009 eläkkeelle jäänyt STM:n ylijohtaja Tarmo Pukkila. Hän katsoi Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa 24.11, että työeläkkeitä on "nirsitty" 16 vuotta kasvattamalla kohtuuttomasti rahastoja vain järjestelmän pystyssäpitämiseksi, eikä eläkeläisten elintason ja ostovoiman turvaamiseksi siten kuin rahastoja koskeva lainsäädäntö edellyttää.
Voimakkaimmin on tuohon ostovoiman huonoon kehitykseen vaikuttanut v. 1996 säädetty taitettu indeksi 20 / 80, jossa palkkakehityksen seurantaosuus on tuo 20% ja elikustannusindeksin 80 %. Palkkatason noustessa tuo indeksi aiheuttaa vuosittain yli yhden prosentin jälkeenjääneisyyden eläkeläisille. Jos on jäänyt eläkkeelle esim. vuonna 1992, on eläkkeen ostovoimasta jäljellä enää noin 43 % tuon indeksin johdosta.
Tätä epäoikeudenmukaisuutta on jo perustuslain 6 §:n perusteella pidettävä sellaisena ikääntyvään kansanosaan kohdistuvana vääryytenä, että on korkea aika ottaa nämä kysymykset esille entistä määrätietoisemmin ja muistuttaa lainsäätäjiä vaalien lähestyessä siitä, mikä merkitys lisääntyvän eläkeläisjoukon ostovoimalla on koko talouselämän ja kuntatalouden kehitykseen.
Kun vuosi on vaihtunut ja myös vuosikymmen, on monella taholla jouduttu arvioimaan menneitä tapahtumia ja ottamaan oppia virheistä.
Julkisen hallinnon puolella ovat erityisesti olleet esillä vaalirahoitus ja sen vääristymät, joita yritetään uusilla ohjeilla ja lainsäädännön avulla saada oikeudenmukaisemmiksi. On mielenkiintoista nähdä, kuinka ja ketkä rahoittavat jo hieman yli vuoden päästä käytäviä eduskuntavaaleja, vai joutuvatko ehdokkaat arvioimaan oman rahan käyttöä entistä huolellisemmin.
Ikäihmisten kohdalla on toisaalta vireillä monia parannussuunnitelmia, joilla tähdätään entistä parempaan selviämiseen alati teknistyvässä kilpailuympäristössä.
Palveluja tarjotaan monella tavalla ja monella taholla, mutta usein maksullisina siten, että rajallinen ostovoima on muodostunut monelle hyvin konkreettiseksi esteeksi hyödyntää kaikkea tai edes osaa tarjolla olevasta.
Niin sanottu eläkepalkka, eli työeläke on nykymenolla ja lainsäädännöllä leikattu ja sitä leikataan edelleen siten, että palkansaajan ostovoimaan nähden on tilanne pahenemassa koko ajan.
Tätä kehitystä arvosteli suhteellisen suorasukaisesti mm joulukuun alussa v. 2009 eläkkeelle jäänyt STM:n ylijohtaja Tarmo Pukkila. Hän katsoi Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa 24.11, että työeläkkeitä on "nirsitty" 16 vuotta kasvattamalla kohtuuttomasti rahastoja vain järjestelmän pystyssäpitämiseksi, eikä eläkeläisten elintason ja ostovoiman turvaamiseksi siten kuin rahastoja koskeva lainsäädäntö edellyttää.
Voimakkaimmin on tuohon ostovoiman huonoon kehitykseen vaikuttanut v. 1996 säädetty taitettu indeksi 20 / 80, jossa palkkakehityksen seurantaosuus on tuo 20% ja elikustannusindeksin 80 %. Palkkatason noustessa tuo indeksi aiheuttaa vuosittain yli yhden prosentin jälkeenjääneisyyden eläkeläisille. Jos on jäänyt eläkkeelle esim. vuonna 1992, on eläkkeen ostovoimasta jäljellä enää noin 43 % tuon indeksin johdosta.
Tätä epäoikeudenmukaisuutta on jo perustuslain 6 §:n perusteella pidettävä sellaisena ikääntyvään kansanosaan kohdistuvana vääryytenä, että on korkea aika ottaa nämä kysymykset esille entistä määrätietoisemmin ja muistuttaa lainsäätäjiä vaalien lähestyessä siitä, mikä merkitys lisääntyvän eläkeläisjoukon ostovoimalla on koko talouselämän ja kuntatalouden kehitykseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
