JÄITÄ HATTUUN ENERGIA-ASIOISSA

Metsämaakunnan energiatuotanto ?

Kulunut talvi ja vireillä oleva energiayhtiöiden yhdistämishanke ovat antaneet monenlaista ajattelunaihetta niin yksityisille energian käyttäjille kuin energian tuottajille.
Ehkä yllättävin uutinen Mikkelille oli se, että sen omistama Etelä-Savon Energia Oy /ESE on polttoainepulassaan hakeutunut ostamaan venäläisen puunhankintayhtiön turvatakseen jatkossa polttoainetoimitukset. Omituisinta asiassa on se, että tuolla hankinnalla pyritään korvaamaan teollisuuden oheistuotteina tulleita, yhtiölle ilmeisesti kaikkein edullisimpia jakeita, kuten purua, lastua kuorta ja muuta jalostettavaksi kelpaamatonta puuainesta.
Metsämaakunnan keskuksena ja veturina toimiva Mikkeli omistaa nyt siis ESE:n kautta venäläisen puunhankintayhtiön.
Kun kaupungin erääksi keskeiseksi tulevaisuuden kehitysstrategiaksi on otettu mm. hakea kasvua energiasta ja ympäristöliiketoiminnasta, on vaikea kuvitella, kuinka käytännössä venäläisen yhtiön avulla satojen kilometrien päästä Venäjältä saadaan tuota toivottua kasvua.

Nyt pitäisikin griittisesti katsoa, että mitä virheitä on yhtiön toiminnassa tehty, joiden johdosta on ajauduttu näin omituiseen tilanteeseen. Esim. kriisiaikoja ajatellen ollaan hyvin helposti vaikeassa tilanteessa ja venäläisten kehittäessä omaa bioenergiatuotantoaan, on puuta järkevämpää käyttää energiatuotantoon mahdolisimman lähellä ja siirtää energiaa johtoja pitkin sitä tarvitseville. Kun käytännön toimintaan liittyy myös tavaran lastaamista ja käsittelyä välivarastoissa sekä säilytyksestä johtuvaa hävikkiä, ei hinnan kohoamista kuljetuskustannusten noustessa voida estää. Tuo tuontitavara ei myöskään ole kelvollista nyt päätettyjen valtion tukitoimien piiriin, eikä sen tuotanto työllistä ketään Mikkelin seudulla ja E-Savossa.

Vaikka ESE:n tähänastinen toiminta metsähakkeen käytön kehittäjänä onkin ollut esimerkillistä, ei nyt tehtyä ratkaisua venäläisen puunhankintayhtiön hankinnassa voida pitkällä tähtäimellä pitää edellä mainituista syistä perusteltuna.
Nyt pitäisikin kaupungin yhtiön omistajana ja yhtenä paikallisen toisen energiayhtiön (SSS:n)merkittävänä omistajana ottaa ohjat käsiinsä, ja katsoa kuinka noiden yhtiöiden tarvitsema metsähake jatkossa valtion tukitoimia hyödyntäen saadaan tarkoituksenmukaisimmalla tavalla joko muodostettavan uuden yhtiön käyttöön ja ellei uutta yhtiötä saada kaupunkia tyydyttävällä tavalla muodostettua, on ESE:ä vahvistettava siirtämällä SSS:n osakesalkku sen omistukseen.
Tällöin ESE saisi neuvotteluaseman SSS:n tulevassa polttoaineiden hankintasuunnittelussa, kaupunki ei menettäisi mitään omistuksissaan ja voisi siirtää sopivaksi katsottavan määrän lainojaan ESE:n hoidettavaksi salkun mukana.
Kaupungin velkojen vähentäminen pitäisi olla järjestelyssä päätavoite ja samalla pitää kiinni kaupungin keskeisestä roolista ympäristöystävällisen energian tuotannossa.