ELÄKELÄISTEN EDUNVALVONTA

Paljon parannettavaa!

Eri tahojen kesken päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että työeläkemaksu voi pysyä ennallaan, vaikka sosiaalitupon mukaan maksua olis pitänyt korottaa ensi vuonna 0,4%.
Käytännössä tämä oli mahdollista siksi, että työkyvyttömyyseläkemaksuja on kertynyt liikaa ja maksuja joudutaan palauttamaan palkansaajille ja työnantajille ensi vuonna.
Kaiken kaikkiaan on työeläkemaksuja peritty siinä määrin, että eläkeläisten määrän lisääntymisestä huolimatta rahastot ovat paisuneet jatkuvasti vuoden 2008 romahdusta huomioimatta.
Lokakuun lopun tilannetta ei Tela (Työeläkerahastojen edunvalvoja) ole vielä ilmoittanut, mutta taso lienee tällä hetkellä lakisääteisten yhtiöiden osalta noin 145 mrd ja sen lisäksi eläkesäätiöiden ja kassojen varallisuus noin 5.0 mrd, eli yhteensä pyöreät 150 mrd euroa. Vuosi sitten 10mrd vähemmän.

Työeläkemaksu perustuu aina työsuhteeseen, jonka perusteella työnantaja maksaa edelleen tuon sovitun 22,8% ja työntekijät, 18-52 vuotiaat 5.15% sekä yli 53 vuotiaat 6.50%.
Lisäksi on työkyvyttömyysvakuutusmaksu 0,6% ja sairausvakuutusmaksu 2,04 % palkkasummasta.
Maksut yhdistettynä summat ovat tuntuvia ja kertyvien varojen ohjailusta vastaavat yhtiöt oloissamme massiivisen omaisuusmassan haltijoita.
Nyt onkin ilmennyt, että noiden yhtiöiden taholla on rahastojen omistajien, eli eläkeläisten rooli haluttu jättää vähemmälle ja pääasiaksi on muodostunut rahastojen kasvattaminen ja sijoitusliiketoiminnan harjoittaminen. Rahastoja koskevaa lainsäädännöstä poiketen on käytetty huomattavia summia (satoja miljoonia) erilaisiin palautuksiin työnantajille ja muihin liiketoimiin, joihin valtiovaltakin on joutunut kiinnittämään huomiota.

Vaikka kaikki tämä on ollut tiedossa, ei nykyisessä hallitusohjelmassakaan haluta puuttua työeläkejärjestelmää koskevaan lainsäädäntöön muutoin kuin yleisen valmistelun osalta. Suora lainaus ohjelmasta: "Lainvalmistelun keskittämisellä ei tavoitella muutoksia julkisen ja yksityisen sektorin työeläketurvan toimeenpanomalleihin, rahoitukseen, sijoitustoimintaan ja muihin vastaaviin seikkoihin".
Kun nyt on entistä enemmän tullut esille eläkeläisten talousongelmat ja kuntien voimattomuus vastata palveluhaasteisiin, on monella tavalla ristiriitaista ja outoa, että työeläkerahastoja aikanaan kartuttaneille eläkeläisille ei anneta mahdollisuutta lainsäädäntöä muuttamalla puuttua tilanteeseen.
Nykyisen laajapohjaisen hallituksen puitteissa siihen olisi täydet mahdollisuudet, jos vain tahtoa löytyy. Ellei tuota tahtoa nyt löydy, eivät seuraavat eduskuntavaalit ole kovin kaukana ja noin 1.4 miljoonan eläkeläisen vaalikäyttäytyminen voi olla hyvin yllättävää.

MITÄ VAALIEN JÄLKEEN?

Uudet tuulet

Kuntavaalit on käyty ja tulokset selvillä. Itse en onnistunut valtuustopaikan uusimisessa, joka merkitsee sitä, että vuosimallia 1940 olevan on katsottava nuorempiin ja mukauduttava tilanteeseen.
Valitan epäonnistumista niille, jotka vielä olisivat halunneet jatkoajan seuraavalle kaudelle ja kiitän luottamuksesta. Äänet tulivat kuitenkin puolueen hyväksi ja ovat näin osaltaan tukemassa muiden ehdokkaiden ja valittujen toimintaa.

Mikkelin valtuusto koki käytännössä hyvin oleellisen muutoksen, kun kuntaliittymien seurauksena tuli entistä voimakkaampi edustus laajan kaupungin maaseudulta ja uusia valtuutettuja 25 kaikkiaan 59 :stä valtuutetusta. Merkittävää on myös se, että seuraavan kaupunginhallituksen puheenjohtaja on keskustalainen naisvaltuutettu, samoin kuin valtuuston puheenjohtaja vaaleissa eniten ääniä saanut sdp:n naisvaltuutettu. Unohtaa ei sovi myöskään perussuomalaisten voimakasta nousua Kokoomuksesta siirtyneen Jukka Pöyryn vetämänä ja puolueen tuloa hallitukseen kahden edustajan voimin. Heillä on nyt ns. näytön paikka.
Uuden, entistä laajemman seutukaupungin tulevaisuus on nyt keskeisiltä osiltaan naisten käsissä.
Molemmat ovat kuitenkin kokeneita ja selvillä hallinnon toiminnasta, joten on mielenkiintoista nähdä kuinka yhteispeli alkaa sujua heidän kesken ja perusssuomalaisten kanssa.

Keskeisimpinä asioina tulee uudella valtuustolla olemaan palvelutason säilyttäminen ja mahdollinen parantaminen ainakin terveyspalvelujen osalta. Esim. ensineuvon hidas toiminta on jo kauan herättänyt tyytymättömyyttä kaupunkilaisissa, samoin kuin vanhuspalvelujen puutteet.
Palvelujen ulkoistaminen ei ole onnistunut toivotulla tavalla ja nyt on pikaisesti arvioitava, kuinka Seutusoten organisoinnin ja toiminnan avulla saadaan tilanne paremmaksi. Uhkana on, että epäonnistumisen seurauksena tulee valtio asettamaan palvelulle entistä tarkemmat laatu- ja henkilöstöresurssikriteerit. Mikäli talousarvion tulopuolelle ei saada oleellisia lisäyksiä, saattavat uudet valtuutetut joutua hyvin pian arviomaan ja priorisoimaan, mitkä palvelut on pakko järjestää ja mihin resurssit ja rahat ei yksikertaisesti riitä.
Monien muiden liittymissopimusehtojen mukaisten velvoitteiden toteuttamispaineiden kanssa ei haasteita tule puuttumaan, joten valtuuston on syytä varautua suhteellisen voimakkaaseen vastatuulen alkutaipaleellaan. Luovimalla ja määrätietoisella ohjauksella tullaan varmasti selviämään, mutta mihinkään yltiöpäisiin irtiottoihin ei kokemukseni mukaan nyt ole varaa.