NETTI JA ROBOTIT KEHITYKSEN TULOS

Olemmeko oikealla tiellä?

Elintasomme ja tekninen kehitys on viimeaikoina alkanut saada piirteitä, jotka eivät välttämättä miellytä kaikkia. Varsinkin ikäihmiset ja hoivapalveluista vastaavat ovat joutuneet toteamaan, että palveluhalukkaita ihmisiä on entistä vähemmän hakeutumassa hoitoalan (sairaanhoito- ja hoivapalvelut) koulutukseen. Lähimmän viidentoista vuoden aikana tarvitaan jopa 200 000 uutta henkilöä alalle, että saataisiin näköpiirissä oleva vaje täytettyä.

Kun julkishallinto on koko ajan siirtämässä palveluista tiedottamisen nettiin ja myös osan palveluistaan ja kehitys yksityissektorilla ehkä tätäkin nopeampi, on ikäihmisten entistä vaikeampi ilman tarvittavia laitteita seurata tilannetta ja hakea tietoa palveluista.

Paluuta entiseen ei ole näköpiirissä, vaan laitteita kehitetään edelleen siten, että perinteisiä palvelumuotoja ei ole kohta saatavissa kuin erikoistapauksissa kohtuuttomilla hinnoilla.

Vaikka kunta olisi kuinka suuri, on yksin asuvalla ikäihmisellä erityisesti haja-asutusalueella jo nyt ilman omaa autoa suhteellisen vaikea saada tasavertaista kohtelua taajamissa netillä surfaileviin verrattaessa. Jos aikoo jatkaa tutuissa oloissa, jota nyt suositellaan, on pakko opetella uusia tekniikoita ja hankkia laitteita ajantasalla pysyäkseen. Kun uutisten mukaan netti ei välttämättä olekaan luotettava, ei se toisaalta innosta, vaan yritetään hoitaa asiat entiseen malliin.

Sitten, kun omat voimat ja neuvot eivät enää mahdollista jatkamista, tulee eteen tarve hakeutua hoivapalvelujen piiriin. Kun alalle hakeutuvia nuoria on ollut entistä vähemmän, ovat tekniikan osaajat alkaneet kehittää robotteja korvaamaan työvoimapulaa.

Ehkä kehityksen seurauksena tuleekin olemaan se, että vähemmän arvostettuja hoivapalvelutöitä tekemään kehitäänkin henkilökohtaiset robotit, jotka eivät väsy ja oikein käytettynä ja huollettuna tekevät mahdolliseksi kotioloissa asumisen, kun muuta mahdollisuutta ei kustannus-ja olosuhdesyistä ole.

Ennen kuin tähän päädytään, saattaisi olla perusteltua arvioida, että halutaanko kehityksen jatkuvan edellä kuvattuun suuntaan?

IÄKKÄIDEN ARVO-JA ASENNEKESKUSTELU

Ikäsyrjintä pysäytettävä, eläkeläiset ohjaamaan eläkerahastojen käyttöä!

Prof. Sirkka-Liisa Kivelä kävi Mikkelissä 22.9.2011 luennoimassa seurakuntakeskuksen täpötäydelle salille, kuinka hyvinvointivaltiomme ei ole pystynyt poistamaan ikäihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Noin puolitoista tuntia kestävän luentonsa aikana Kivelä perusteli näkemystään hyvin konkreettisilla esimerkeillä käytännön elämästä, johon hän lääkärinä ja tutkijana on törmännyt.
Asiantilan korjaamiseksi on perustettava vanhusasiavaltuutetun virka ja saatettava pikaisesti voimaan edellisessä hallituksessa valmisteilla ollut vanhuspalvelulaki.
Samalla Kivelä korosti sitä, että vanhuspalvelun piirissä ei liian pienen henkilöstön lisäksi ole riittävästi oikeaa tietoa ja geriatriaan erikoistuneita lääkäreitä. Resursseja voidaan vaikka vähentää, jos asiat osataan hoitaa oikein ja asenne on kohdallaan.
Ikäihmiset itse osaavat monessa tapauksessa selvitä pidempään, jos tarvittava hoito ja apu on oikeaikaista ja osaavaa. Perustana hoidossa on oltava normaalin elämän jatkaminen, eikä ilmenevien poikkeavuuksien hoitaminen lääkkeillä ja esim psyykelääkkeillä, joihin tiedon puuttuessa turvaudutaan liian usein.
Kun vanhusten hoidon järjestäminen käytännössä on kuntien vastuulla ja kuntien taloudelliset resurssit ovat monien muiden paineiden kohteena, tulisi eläkeläisten nyt kiinnittää entistä enemmän huomiota eläkepäivien varalle säästettyjen eläkerahastojen ohjailuun.
Tähän tarjoaakin hyvän mahdollisuuden nykyinen hallitusohjelma, jonka mukaan "Varmistetaan, että eläkkeensaajien edustus on mukana yhteistyössä" jossa selvitetään työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita.
Tähän saakkahan eläkeläiset eivät ole voineet mitenkään vaikuttaa eläkepäiviä varten säästämiensä rahojen käytön ohjailuun ja se on koitunut hyvin kohtalokkaaksi eläkkeen ostovoiman kannalta. Rahastoja on haluttu kasvattaa mm "eläkepommin" pelossa ja myös sijoitusmielessä kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella kuten esim hedge-rahastot, joiden arvo 30.6.2011 oli noin 5,5mrd euroa / 3,9 % työeläkerahastojen kokonaisarvosta / 145 mrd euroa.
Kun kunnat yleensä ovat tietoisia puutteista ja haluaisivat järjestää palveluja, törmätään eläkeläisten rajalliseen ostovoimaan, joka estää käytännössä niiden käytön.
Nyt onkin ikäihmisten ja eläleläisjärjestöjen syytä puhaltaa yhteen hiileen ja saada käyntiin arvokeskustelu, joka palvelee myös tulevien eläkeläisten tarpeita.

SAVONRATA ON OIKAISTAVA !

HeLeMi- oikorata on avain Heinolan, Mikkelin ja Pieksämäen kehitykselle

Mikkelin seudulle ollaan parhaillaan tekemässä suunnitelmaa kaupunkiseudun rakennemallista ja liikennejärjestelmästä.
Kummassakin suunnitelmaluonnoksessa mainitaan, että maakuntakaavassa on edelleen Lahti - Heinola - Mikkeli oikoratavaraus, mutta mitään konkreettista esitystä suunnitelman toteuttamiseksi ei esitetä. Sen sijaan katsotaan raideliikenteen osalta riittäväksi kehitykseksi, jos aikataulut nykyisellä Kouvolan kautta ohjautuvalle radalle saadaan paremmin yhteensopiviksi mm Helsinki-Pietari junille.
Vaikka tuon yhteyden kehittämisellä on omat puolensa, on E-Savon kehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeää edelleen saada nopea ja tehokas raideyhteys pääkaupunkiseudulle.
Jatkossa tämä tulee korostumaan ympäristönsuojelullisilla ja ajankäytöllisillä syillä.
Autot ovat edelleen saastuttavampia ja hitaampia kuin junat ja tulevat olemaan sitä ilmeisen kauas tulevaisuuteen. Hyvä esimerkki ihmisten käyttäytymisestä on nykyinen Kerava- Lahti oikorata, jota käytetään vuosi vuodelta enemmän ja se on vaikuttanut monella tavalla positiivisesti Lahden ja myös Kouvolan kehitykseen.
Radan rakentamiskustannuksia on pidetty kalliina, mutta kun ajatellaan, että parhaillaan olemme menettämässä huomattavasti suurempia summia mm työeläkerahoja kriisivaltioden velkakirjoissa sekä kaiken valvonnan ja kontrollin ulkopuolella olevissa hedge- rahastoissa (n. 6.0 mrd), ei tarvittava 600-800 milj. euroa ole kuin noin 0.5% rahastojen nykyisestä arvosta, joka lienee n. 145 mrd. Tämä investointi ei käytännössä voi kaataa sen paremmin rahastoja kuin valtiotakaan, joka voi aivan hyvin niin halutessaan lainata rahat ja toteuttaa hankkeen.
Pidän hyvin pahana puutteena em suunnitelmissa sitä, että asia on jätetty niissä ns. sivuraiteelle.

KENEN KÄSISSÄ ON TULEVAISUUTEMME?

Suomi ja suomalaiset ovat EU:n myötä joutuneet entistä monimutkaisempien ja meille kaikille merkittävien valintojen eteen. Yhtenä EU:n jäsenenä emme voi välttyä keskusteluilta ja päätöksiltä, joissa ratkaistaan taloutensa huonosti hoitaneiden maiden velkaongelmia. Tilannetta ei mitenkään helpota se, että nuo maat ovat hyvin haluttomia muuttamaan elämän tyyliään ja vapaaehtoisesti hoitamaan lainojaan sovitulla tavalla. Mellakat ja anarkia alkavat tulla entistä voimakkaammin esille ja kuluttavat muutenkin rajallisia voimavaroja. Tämä on ilmennyt myös meillä siten, että vaalitilaisuuksia häiritään entistä enemmän ja ministerit joutuvat liikkumaan turvamiesten kanssa. Jatkossa tulee keskusteluja velkojen hoidosta vaikeuttamaan se, että jos yhdelle myönnetään helpotuksia, niin miten toiselta voidaan kieltää? Kreikan jälkeen on jo ilmaantunut useita ylivelkaantuneita jäsenmaita, joiden velkojen hoito vie kohtuuttoman pitkän ajan. Valitettavasti myös Suomi kuuluu noihin ylivelkaantuneisiin maihin, vaikka luottoluokituksemme on vielä muita parempi. Tämä on suurelta osin mahdollista siten, että valtion velkojen vakuudeksi on katsottu oloissamme ja muista poikkeavasti mm massiiviset työeläkerahastomme. Tällä hetkellä nuo rahastot ovat kaksi kertaa suuremmat kuin valtion velka, eli noin 144 mrd euroa, kun velkaa valtiolla on reilusti 70 mrd. Jos nuo oikeuskanslerin mukaan yksityiseksi omaisuudeksi katsottavat varat poistetaan vakuuksista, on se hyvin kohtalokasta luottoluokituksen kannalta. Kohtalokasta on myös se eläkeläisten kannalta, jos noita rahastoja joudutaan käyttämään valtion velkojen maksuun. Asioiden jatkohoitoa ei yhtään helpota se, että noiden työeläkerahastojen johtajat ovat suhteellisen mielivaltaisesti luoneet rahastojen ympärille hallinnon, joka maksaa kohtuuttomasti ja sen toimintaa on ulkopuolisen hyvin vaikea ymmärtää. Tästä on hiljakkoin kirjoittanut dosentti Olli Pusa julkaisun RENKIEN KAAPPAUS. Tuo julkaisu kannattaa esim kaikkien uusien kansanedustajien hankkia hyllyynsä ja perehtyä siihen, kuinka erästä hyvin merkittävää omaisuusmassaa ja valtakeskittymää hoidellaan täysin julkisen vallan kontrollin ulkopuolella.