MAASEUTUMYÖNTEISYYS KASVAA KUNTAVAALEISSA 14.9.200
Luonto ja maaseutu ovat lähellä Mikkelissä
Vaikka väki maaseudulla on vähentynyt ja kuntaliitokset puolestaan vaikuttaneet siten, että kuntavaaleissa on valtuutettujen paikkoja selvästi vähemmän kuin edellisissä vaaleissa, on maaseudun ja luonnon hoidon merkitys selvästi lisääntynyt. Nyt on entistä enemmän kysyntää terveellisellä lähiruualla ja metsän tuotteilla hyvin laaja-alaisesti. Ongelma onkin tullut osaajista, joita on liian vähän tyydyttämään kysyntää.
Eräänä keskeisenä seikkana tuohon väen vähenemiseen on aikanaan ollut mm se, että 1960-70- luvuilta alkaen on metsäteollisuus määrätietoisesti muuttanut puun hinnoittelua siten, että maanomistajan ei yksinkertaisesti kannata toimittaa puuta omasta metsästään tienvarteen, vaan puut myydään mahdollisimman korkealla kantohinnalla pystyyn. Tämä kehitys alkoi ostajan ja myyjäpuolen keskeisissä neuvotteluissa ja on nyt myöhemmin muodostunut käytännöksi, jota ei ole enää helppo muuttaa. Esim. Pelloksen metsäpäällikkö totesi 1970- luvun alussa, että hankintapuu olisi halvempaa, jos voisi luottaa laatuun ja toimitusaikatauluun, mutta kun käytännössä hankintasopimusehtoja ei noudateta, joutuu teollisuus hoitamaan korjuun omalla tavallaan. Näin siirtyi oleellinen osa talvikauden töistä maatiloilta metsäteollisuudelle sen kiinnittäessä päähuomion korkeaan kantohintaan.
Nyt yritetään saada tuo ennen hyvin luontevaksi koettu hankintatyö uudelleen käyntiin lähinnä vaikeammin hoidettavissa ensiharvennuksissa verohelpotusten avulla. Jääkin nähtäväksi, kuinka tuo "lääke" tepsii? Toivottavasti metsien nykyiset omistajat innostuvat asiasta ja ryhtyvät aktiivisesti hoitamaan metsiään, joiden arvo kasvaa päivä päivältä. Etelä-Savossa kaivataankin kipeästi lisää metsätalousyrittäjiä ja metsän sekä puuston kasvattamiseen ja jatkojalostamiseen perehtyneitä nuoria.
Maaseudun autioitumisen luonnollisena seurauksena on tietenkin ollut siellä toimineiden palvelujen väheneminen, kuten koulut, kyläkaupat, postit sekä päivähoito- terveys-ja turvallisuuspalvelut. Vanhempien ihmisten muutettua kirkonkyliin ja kaupunkitaajamiin, ei muualla töissä käyvien, usein kiireisten vanhempien lapsille ole myöskään ennen luontevaksi koettua mummia ja ukkia lapsia hoitamassa, vaan päivähoitopaikan etäisyys koetaan monasti hyvin hankalaksi. Tämä lienee työmahdollisuuksien järjestymisen ohella toinen tärkeä seikka, kun ryhdytään arvioimaan ja kehittämään maaseudun elinolosuhteiden parantamista palvelujen osalta. Maaseudulle sijoittuvilla perhepäivähoitajilla olisi tässä selkeä mahdollisuus, johon voisi olosuhteiden mukaan lisätä pienimuotoiset leikkikoulut ja muita perhepalveluja.
Maseutuohjelma 2000+ Mikkelin seudulla ja nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Maatalouspolitiikka ja elintarviketalous" antavat puolestaan konkreettisia vihjeitä ja mahdollisuuksia maaseutuelinkeinojen kehittämiseen ja monipuolistamiseen. Nyt pitäisikin kartoittaa huolella ne tuotantosuunnat ja mahdollisuudet, joiden avulla voitaisiin pidemmällä tähtäimellä osittain luopua raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi koetusta EU- tukijärjestelmästä ja ryhtyä tuottamaan ja valmistamaan entistä enemmän tuotteita, jotka eivät ole oleellisesti riippuvaisia varoja nielevästä tukijärjestelmästä.
Kaikkien kunnallisvaaleissa ehdolle asettuvien olisikin syytä tutustua noihin kahteen em. ohjelmaan ja arvioida omia käsityksiään maaseudun kehittämiseksi niiden pohjalta. Mikkelin alueen ohjelma on kaupungin maaseututoimistossa ja hallitusohjelman saa jokaisen puolueen puoluetoimistosta. Kaupungin ohjelmasta tulee vielä syksyn kuluessa uusi päivitetty versio.
Eräänä hyvin keskeisenä Etelä-Savon kehittämisessä esille otettavana asiana on pidettävä viimeaikoina yleiseen keskusteluun noussutta energiapolitiikkaa ja siinä tehtäviä ratkaisuja.
On mahdollista, että ulkopuolisen toimijan vaikutuksesta voi meidän energian hinta nousta moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu tänne mahdollisesti sijoittuvan teollisen toiminnan ja työpaikkojen osalta, jos emme pysty tarjoamaan tulijalle selkeästi kilpailukykyistä energiaa pitkien etäisyyksien ja hitaiden yhteyksien vastapainoksi. Pohjois-Saksassa mm on jo nyt yleinen käytäntö, että kWh:n hinta on 17.7 centtiä yksityiselle kuluttajalle, plus 4.80 euroa/kk perusmaksua ja ketkä eivät pysty tai halua kilpailuttaa hintaa, maksavat 45% enemmän. Meidän seudullahan sähkön hinta vaihtelee viiden centin molemmin puolin omasta ja omissa käsissä olevasta tuotannosta johtuen. Vaikka tähän lisätään toinen puoli verkkomaksua, ollaan vielä kaukana noista erään EU-maan ylikansallisen yhtiön hinnoista.
Täällä on bioenergia maaseudun tuottajien käsissä ja nyt pitäisikin huolella tutkia ne mahdollisuudet, millä tuo polttoaine/aineet saataisiin ilman välikäsiä tuotantolaitokselle tuottajilta. Kuten hyvin elintarviketuotannon osalta tiedämme, ovat nuo "välikädet" usein niin ahneita, että tuotanto uhkaa loppua vertailtaessa hintoja tuontielintarvikkeisiin.
Kaiken tuotannon ja toiminnan runkona tulee olla maakunta- ja yleiskaavoitus, joka monitahoisuudestaan johtuen on myös hyvin haasteellinen tulevalle kuntapäättäjälle. Valtatie viiden parannuksen jälkeen Mikkelin ja koko Etelä-Savon kannalta päälimmäisenä on oikoradan saaminen Heinolasta Lelkolaan ja edelleen Mikkeliin (ns HeLeMi), jonka aluevaraus on kaavaluonnoksessa.
Vaikka entistä suurempi osa ihmisistä onkin jo asettunut taajamiin, ei se mielestäni ole mitenkään este entistä myönteisemmälle ajattelulle maaseudun kehittämisessä. Onkin selvää, että nykyinen Mikkeli on laaja-alainen, luonnon olosuhteiltaan hyvin kilpailukykyinen kaupunki, joka kiinnostaa entistä enemmän ihmisiä ja yrityksiä asuin- ja sijoittumispaikkana
Pekka Auvinen
maaseutulautakunnan pj, Mikkeli
maanantai 30. kesäkuuta 2008
MISTÄ METSÄENERGIASSA MAKSETAAN?
Maksatetaanko kuluttajilla turhia kuluja?
Metsähakkeen ja kantomurskeen käyttöä energiatuotannossa on Suomessa tutkittu suhteellisen perusteellisesti. Myös käyttökokemustakin on jo kertynyt siinä määrin, että voidaan perustellusti puhua osaamisesta, joka alkaa kiinnostaa valtakunnan rajojen ulkopuolellakin.
Kun ei oteta huomioon maatilan omaa käyttöä, on tuotanto ja hyötysuhde tehokkaimmillaan silloin kun metsänomistaja / omistajat toimittavat omalla kalustollaan haketta esim koululle tai muulle kiinteistölle myymällä sovitulla hinnalla energiaa, eli toimivat ns lämpöyrittäjinä.
Metsähakkeen energiatiheys/sisältö vaihtelee 0.7 - 0.9 MWh / irtokuutiometri ja hinta kulloisenkin tilanteen ja sopimuksen mukaan viidentoista euron molemmin puolin.
Toiminnan laajetessa ja erilaisten tukijärjestelmien (mm KEMERA ja haketustuki) tultua mukaan tuotantoon, on kustannuksiin alkanut kehittyä osioita, joista jatkossa on tavalla tai toisella yritettävä päästä eroon.
Yksi, pikkuhiljaa kohtuuttomaksi muodostuva kustannus on hakkeen kaukokuljetus.
Nykyisin on vielä yleistä, että jonkin metsätien varressa lähekkäin olevia kasoja haketetaan ja kuljetetaan eri ostajien toimesta yli sadan kilometrin päähän, vaikka noin kymmenen kilometrin etäisyydellä on samaa tuotetta käyttävä laitos. Vapaassa markkinataloudessa tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta onko se järkevää ja kustannustehokasta, jos vastaavasti tuo lähellä oleva laitos joutuu hankkimaan tavaran kymmenien ja satojen kilometrien päästä, tai muutoin kustannuksiltaan selvästi hankalammista kohteista?
Nuo kasvaneet kustannuksethan siirretään aina lopputuotteen, eli lämmön ja sähkön käyttäjille. Tähän seikkaan ovat mm tutkijat kiinnittäneet huomiota, mutta kun peli ja panokset kovenee ja laskut voidaan siirtää kuluttajien hoidettavaksi, on seurauksena jatkuva hintojen nousu. Tähän asti on kuluttajan kannalta ainut helpotus leudommat ja runsasvetisemmät talvet sekä mahdolliset omat lämpöpumppu- ja aurinkopaneeliratkaisut.
Kun kuljetuskustannukset jatkavat nousuaan, olisi eri toimijoiden kesken syytä välittömästi ryhtyä neuvottelemaan ristiinkuljetusten poistamisesta. Tämä toisi kaivattua apua hakkeen korjuuketjun alkupäähän ja haketukseen, jossa myös öljyn hinnan nousu uhkaa kannattavuutta ja nostaa kustannuksia. Tähän asiaan ei saada apua ulkopuolisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä, vaan asia on hoidettava täällä.
Toinen, julkisen tuen kannalta arveluttava asia ja kustannus on energiapuusta maksettava "muodollinen kantohinta". Kun energiapuun hankinnasta sovitaan usein muun puukaupan yhteydessä ja siitä maksetaan kantohinta kuten muustakin puutavarasta, on asia suhteellisen selkeä ja ymmärrettävä. Kuitenkin toisaalta perustellusti voidaan esittää kysymys, että onko ja kuinka kauan mahdollista käyttää verovaroja muuhun puukauppaan rinnastettavaan toimintaan, jossa maanomistajalle maksetaan kantohintaa kuten muusta puutavarasta?
Nuorten, riukuvaiheen metsien harvennus on joka tapauksessa hoidettava ja sekapuuna olevista muutamista kuitupuista ei ostajat ole kiinnostuneita. Uudistusalojen raivaus hakkuutähteistä helpottaa muokkausta ja metsänviljelyä, eikä tuoreilla kankailla ja sitä rehevämmillä maapohjilla ole todettu tapahtuvan kasvua haittaavaa ravinnehävikkiä. Toimenpiteellä on vain positiivinen vaikutus alapuolisten vesistöjen ravinnekuormitukseen, jonne suurin osa hakkuutähteiden ravinteista hulevesien mukana useimmiten huuhtoutuu. Nämä asiat on otettukin entistä huolellisemman seurannan kohteeksi metsien ja metsämaan käsittelyssä.
Metsähakkeen ja kantomurskeen käyttöä energiatuotannossa on Suomessa tutkittu suhteellisen perusteellisesti. Myös käyttökokemustakin on jo kertynyt siinä määrin, että voidaan perustellusti puhua osaamisesta, joka alkaa kiinnostaa valtakunnan rajojen ulkopuolellakin.
Kun ei oteta huomioon maatilan omaa käyttöä, on tuotanto ja hyötysuhde tehokkaimmillaan silloin kun metsänomistaja / omistajat toimittavat omalla kalustollaan haketta esim koululle tai muulle kiinteistölle myymällä sovitulla hinnalla energiaa, eli toimivat ns lämpöyrittäjinä.
Metsähakkeen energiatiheys/sisältö vaihtelee 0.7 - 0.9 MWh / irtokuutiometri ja hinta kulloisenkin tilanteen ja sopimuksen mukaan viidentoista euron molemmin puolin.
Toiminnan laajetessa ja erilaisten tukijärjestelmien (mm KEMERA ja haketustuki) tultua mukaan tuotantoon, on kustannuksiin alkanut kehittyä osioita, joista jatkossa on tavalla tai toisella yritettävä päästä eroon.
Yksi, pikkuhiljaa kohtuuttomaksi muodostuva kustannus on hakkeen kaukokuljetus.
Nykyisin on vielä yleistä, että jonkin metsätien varressa lähekkäin olevia kasoja haketetaan ja kuljetetaan eri ostajien toimesta yli sadan kilometrin päähän, vaikka noin kymmenen kilometrin etäisyydellä on samaa tuotetta käyttävä laitos. Vapaassa markkinataloudessa tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta onko se järkevää ja kustannustehokasta, jos vastaavasti tuo lähellä oleva laitos joutuu hankkimaan tavaran kymmenien ja satojen kilometrien päästä, tai muutoin kustannuksiltaan selvästi hankalammista kohteista?
Nuo kasvaneet kustannuksethan siirretään aina lopputuotteen, eli lämmön ja sähkön käyttäjille. Tähän seikkaan ovat mm tutkijat kiinnittäneet huomiota, mutta kun peli ja panokset kovenee ja laskut voidaan siirtää kuluttajien hoidettavaksi, on seurauksena jatkuva hintojen nousu. Tähän asti on kuluttajan kannalta ainut helpotus leudommat ja runsasvetisemmät talvet sekä mahdolliset omat lämpöpumppu- ja aurinkopaneeliratkaisut.
Kun kuljetuskustannukset jatkavat nousuaan, olisi eri toimijoiden kesken syytä välittömästi ryhtyä neuvottelemaan ristiinkuljetusten poistamisesta. Tämä toisi kaivattua apua hakkeen korjuuketjun alkupäähän ja haketukseen, jossa myös öljyn hinnan nousu uhkaa kannattavuutta ja nostaa kustannuksia. Tähän asiaan ei saada apua ulkopuolisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä, vaan asia on hoidettava täällä.
Toinen, julkisen tuen kannalta arveluttava asia ja kustannus on energiapuusta maksettava "muodollinen kantohinta". Kun energiapuun hankinnasta sovitaan usein muun puukaupan yhteydessä ja siitä maksetaan kantohinta kuten muustakin puutavarasta, on asia suhteellisen selkeä ja ymmärrettävä. Kuitenkin toisaalta perustellusti voidaan esittää kysymys, että onko ja kuinka kauan mahdollista käyttää verovaroja muuhun puukauppaan rinnastettavaan toimintaan, jossa maanomistajalle maksetaan kantohintaa kuten muusta puutavarasta?
Nuorten, riukuvaiheen metsien harvennus on joka tapauksessa hoidettava ja sekapuuna olevista muutamista kuitupuista ei ostajat ole kiinnostuneita. Uudistusalojen raivaus hakkuutähteistä helpottaa muokkausta ja metsänviljelyä, eikä tuoreilla kankailla ja sitä rehevämmillä maapohjilla ole todettu tapahtuvan kasvua haittaavaa ravinnehävikkiä. Toimenpiteellä on vain positiivinen vaikutus alapuolisten vesistöjen ravinnekuormitukseen, jonne suurin osa hakkuutähteiden ravinteista hulevesien mukana useimmiten huuhtoutuu. Nämä asiat on otettukin entistä huolellisemman seurannan kohteeksi metsien ja metsämaan käsittelyssä.
OVATKO TYÖELÄKEVARAT SIJOITETTU TUOTTAVASTI JA TURVAAVASTI?
Voimassa olevan Työeläkevakuutuslain 9 luvun 26 §:n mukaan "Työeläkevakuutustyhtiöiden varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti".
Viimeaikainen sijoitustoiminta on kuitenkin jo kuluvan vuoden ensimäisen vuosineljänneksen aikana johtanut TELA:n jäsenyhteisöissä sijoitusten arvonalennukseen noin kuudella (6) miljardilla eurolla. Asia ilmenee TELAn / Veikko Savelan 8.5.2008 julkaisemasta raportista.
Kun varat vuoden 2007 lopulla olivat noin 122 mrd euroa, on arvonalennus nyt jo noin 5.0 %.
Suurimpana syynä varojen arvon vähenemiseen voidaan pitää sitä, että sijoituksia on haluttu lisätä tuntuvasti kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella oleviin hedge- eli suojarahastoihin, jotka toimivat ns. veroparatiiseissa.
Viime vuoden lopulla oli varoja noissa rahastoissa kaikkiaan jo noin 5.5 mrd euroa, joka merkitsee sitä, että noin 4.5 % varoista on virallisen valvonnan ulkopuolella. Varojen sijoitussuunnittelua seuraava Vakuutusvalvontavirasto / tutkimusjohtaja Lasse Koskinen onkin jo 15.3.2008 kiinnittänyt julkisuudessa huomiota tämän sijoitustoiminnan vaaroihin ja epävarmuuteen. Rahastot ovat joillekin tuottaneet, mutta menetykset alkavat muodostua hyvin mittaviksi, eivätkä ole mitenkään sijoittajien hallittavissa.
Vaikka sijoitussuunnittelun valvoja on selkeästi ilmaissut huolestuneisuutensa, ei asianomainen varojen käyttöä ja sijoitustoimintaa ohjaava ministeriö ole vielä puuttunut tilanteeseen. Toisaalta on mm eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puolestaan katsonut julkisuudessa 11.6.2008, että ko menetykset kuuluvat "pelin henkeen".
Käytännössä joudutaankin kysymään, että ovatko oikeuskanslerin päätöksen 535 / 1 / 01 / 8.7.2004 mukaiset perustuslain 15 §:n tarkoittamat, yksityiseksi omaisuudeksi katsotut varat muuttuneet tai muuttumassa pörssipelirahoiksi?
Jos nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Kestävä eläkepolitikka" aiotaan toteuttaa myös työeläkettä saavien osalta, on mahdollisimman pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin jotka estävät em. pelitoiminnan eläkerahoilla. Vuoden aikana tapahtuneen elinkustannusten ja ym:n hintojen nousun johdosta on jo kiire ryhtyä arvioimaan ja toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joilla indeksitarkistusten lisäksi turvataan eläkeläisten ostovoiman säilyminen hallitusohjelmaan kirjatun "kulutuskorin" osalta vielä kuluvan vuoden aikana.
Työeläkkeellä olevien mielestä tuohon toimenpiteiden arviointiin on otettava mukaan myös eläkeläisjärjestöjen edustus mahdollisimman kattavasti keskeisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi, koska heidän käyttöönsä tarkoitettujen varojen tuottava ja turvaava sijoittaminen on selkeästi vaarantunut ja edelleen vaarantumassa. Tuolla nyt jo menetetyllä kuudella miljaardilla olisi niin haluttaessa saatu helposti korjattua epäoikeudenmukainen eläkeindeksi ja kotimaisiin kohteisiin sijoitettuna parannettu työllisyyttä sekä talouskehitystä maan eri puolilla.
Pekka Auvinen
Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmän pj
25.6.2008
Viimeaikainen sijoitustoiminta on kuitenkin jo kuluvan vuoden ensimäisen vuosineljänneksen aikana johtanut TELA:n jäsenyhteisöissä sijoitusten arvonalennukseen noin kuudella (6) miljardilla eurolla. Asia ilmenee TELAn / Veikko Savelan 8.5.2008 julkaisemasta raportista.
Kun varat vuoden 2007 lopulla olivat noin 122 mrd euroa, on arvonalennus nyt jo noin 5.0 %.
Suurimpana syynä varojen arvon vähenemiseen voidaan pitää sitä, että sijoituksia on haluttu lisätä tuntuvasti kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella oleviin hedge- eli suojarahastoihin, jotka toimivat ns. veroparatiiseissa.
Viime vuoden lopulla oli varoja noissa rahastoissa kaikkiaan jo noin 5.5 mrd euroa, joka merkitsee sitä, että noin 4.5 % varoista on virallisen valvonnan ulkopuolella. Varojen sijoitussuunnittelua seuraava Vakuutusvalvontavirasto / tutkimusjohtaja Lasse Koskinen onkin jo 15.3.2008 kiinnittänyt julkisuudessa huomiota tämän sijoitustoiminnan vaaroihin ja epävarmuuteen. Rahastot ovat joillekin tuottaneet, mutta menetykset alkavat muodostua hyvin mittaviksi, eivätkä ole mitenkään sijoittajien hallittavissa.
Vaikka sijoitussuunnittelun valvoja on selkeästi ilmaissut huolestuneisuutensa, ei asianomainen varojen käyttöä ja sijoitustoimintaa ohjaava ministeriö ole vielä puuttunut tilanteeseen. Toisaalta on mm eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puolestaan katsonut julkisuudessa 11.6.2008, että ko menetykset kuuluvat "pelin henkeen".
Käytännössä joudutaankin kysymään, että ovatko oikeuskanslerin päätöksen 535 / 1 / 01 / 8.7.2004 mukaiset perustuslain 15 §:n tarkoittamat, yksityiseksi omaisuudeksi katsotut varat muuttuneet tai muuttumassa pörssipelirahoiksi?
Jos nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Kestävä eläkepolitikka" aiotaan toteuttaa myös työeläkettä saavien osalta, on mahdollisimman pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin jotka estävät em. pelitoiminnan eläkerahoilla. Vuoden aikana tapahtuneen elinkustannusten ja ym:n hintojen nousun johdosta on jo kiire ryhtyä arvioimaan ja toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joilla indeksitarkistusten lisäksi turvataan eläkeläisten ostovoiman säilyminen hallitusohjelmaan kirjatun "kulutuskorin" osalta vielä kuluvan vuoden aikana.
Työeläkkeellä olevien mielestä tuohon toimenpiteiden arviointiin on otettava mukaan myös eläkeläisjärjestöjen edustus mahdollisimman kattavasti keskeisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi, koska heidän käyttöönsä tarkoitettujen varojen tuottava ja turvaava sijoittaminen on selkeästi vaarantunut ja edelleen vaarantumassa. Tuolla nyt jo menetetyllä kuudella miljaardilla olisi niin haluttaessa saatu helposti korjattua epäoikeudenmukainen eläkeindeksi ja kotimaisiin kohteisiin sijoitettuna parannettu työllisyyttä sekä talouskehitystä maan eri puolilla.
Pekka Auvinen
Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmän pj
25.6.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
