MISTÄ METSÄENERGIASSA MAKSETAAN?

Maksatetaanko kuluttajilla turhia kuluja?

Metsähakkeen ja kantomurskeen käyttöä energiatuotannossa on Suomessa tutkittu suhteellisen perusteellisesti. Myös käyttökokemustakin on jo kertynyt siinä määrin, että voidaan perustellusti puhua osaamisesta, joka alkaa kiinnostaa valtakunnan rajojen ulkopuolellakin.
Kun ei oteta huomioon maatilan omaa käyttöä, on tuotanto ja hyötysuhde tehokkaimmillaan silloin kun metsänomistaja / omistajat toimittavat omalla kalustollaan haketta esim koululle tai muulle kiinteistölle myymällä sovitulla hinnalla energiaa, eli toimivat ns lämpöyrittäjinä.

Metsähakkeen energiatiheys/sisältö vaihtelee 0.7 - 0.9 MWh / irtokuutiometri ja hinta kulloisenkin tilanteen ja sopimuksen mukaan viidentoista euron molemmin puolin.
Toiminnan laajetessa ja erilaisten tukijärjestelmien (mm KEMERA ja haketustuki) tultua mukaan tuotantoon, on kustannuksiin alkanut kehittyä osioita, joista jatkossa on tavalla tai toisella yritettävä päästä eroon.

Yksi, pikkuhiljaa kohtuuttomaksi muodostuva kustannus on hakkeen kaukokuljetus.
Nykyisin on vielä yleistä, että jonkin metsätien varressa lähekkäin olevia kasoja haketetaan ja kuljetetaan eri ostajien toimesta yli sadan kilometrin päähän, vaikka noin kymmenen kilometrin etäisyydellä on samaa tuotetta käyttävä laitos. Vapaassa markkinataloudessa tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta onko se järkevää ja kustannustehokasta, jos vastaavasti tuo lähellä oleva laitos joutuu hankkimaan tavaran kymmenien ja satojen kilometrien päästä, tai muutoin kustannuksiltaan selvästi hankalammista kohteista?
Nuo kasvaneet kustannuksethan siirretään aina lopputuotteen, eli lämmön ja sähkön käyttäjille. Tähän seikkaan ovat mm tutkijat kiinnittäneet huomiota, mutta kun peli ja panokset kovenee ja laskut voidaan siirtää kuluttajien hoidettavaksi, on seurauksena jatkuva hintojen nousu. Tähän asti on kuluttajan kannalta ainut helpotus leudommat ja runsasvetisemmät talvet sekä mahdolliset omat lämpöpumppu- ja aurinkopaneeliratkaisut.

Kun kuljetuskustannukset jatkavat nousuaan, olisi eri toimijoiden kesken syytä välittömästi ryhtyä neuvottelemaan ristiinkuljetusten poistamisesta. Tämä toisi kaivattua apua hakkeen korjuuketjun alkupäähän ja haketukseen, jossa myös öljyn hinnan nousu uhkaa kannattavuutta ja nostaa kustannuksia. Tähän asiaan ei saada apua ulkopuolisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä, vaan asia on hoidettava täällä.

Toinen, julkisen tuen kannalta arveluttava asia ja kustannus on energiapuusta maksettava "muodollinen kantohinta". Kun energiapuun hankinnasta sovitaan usein muun puukaupan yhteydessä ja siitä maksetaan kantohinta kuten muustakin puutavarasta, on asia suhteellisen selkeä ja ymmärrettävä. Kuitenkin toisaalta perustellusti voidaan esittää kysymys, että onko ja kuinka kauan mahdollista käyttää verovaroja muuhun puukauppaan rinnastettavaan toimintaan, jossa maanomistajalle maksetaan kantohintaa kuten muusta puutavarasta?

Nuorten, riukuvaiheen metsien harvennus on joka tapauksessa hoidettava ja sekapuuna olevista muutamista kuitupuista ei ostajat ole kiinnostuneita. Uudistusalojen raivaus hakkuutähteistä helpottaa muokkausta ja metsänviljelyä, eikä tuoreilla kankailla ja sitä rehevämmillä maapohjilla ole todettu tapahtuvan kasvua haittaavaa ravinnehävikkiä. Toimenpiteellä on vain positiivinen vaikutus alapuolisten vesistöjen ravinnekuormitukseen, jonne suurin osa hakkuutähteiden ravinteista hulevesien mukana useimmiten huuhtoutuu. Nämä asiat on otettukin entistä huolellisemman seurannan kohteeksi metsien ja metsämaan käsittelyssä.