HeLeMi- oikoratahanke on alkanut elää,
vaikka joillakin tahoilla hanketta epäillään ja E-Savon maakuntaliiton hallitus on sen poistanut kaavaluonnoksesta.
Nyt onkin tullut se hetki, jolloin hankkeen hyötyjä ja mahdollisia haittoja on ryhdyttävä vakavasti arvioimaan ja kertaamaan niitä perusteita, joilla hanke aikoinaan sijoitettiin E-Savon seutukaavaan.
Itse olen jo aikaisemmin julkisuudessa pitänyt asiaa ja pidän edelleen yhtenä tärkeimmistä hankkeista Mikkelin ja E-Savon kehityksen kannalta.
Lisäperusteluja ajatuksilleni sain 26.9-08 Mikkelissä järjestetyssä "Minne menet metsäteollisuus"- seminaarissa, jossa Sitran yliasiamies Esko Aho, Metsäliiton pääjohtaja Kari Jordan sekä ylijohtaja Juhani Tervala liikenne- ja viestintäministeriöstä pitivät raideliikenteen lisäämistä raskaiden puukuljetusten hoitamiseksi entistä tärkeämpänä.
Mikkelin ja E-Savon seudulle tämä merkitsee sitä, että puukuljetukset ja puiden lastaus tulevat lisääntymään Kouvolan suuntaan ja mikäli henkilöstöliikenne myös lisääntyy, alkaa liikenne väkisin yksiraiteisella radalla hidastua.
Mikkelissä tulisikin välittömästi käynnistää suunnittelu puutavaran lastauksen siirtämisestä esim. Aurajoen tehdasraiteen jatkeelle, tai lentokentän tuntumaan nykyisestä paikastaan ahtaalta satama- ja asema-alueelta.
Puun kuljetukset rautatiellä sujuisivat helpommin, jos henkilöliikenne Lelkolasta käännetään suoraaan Heinolan ja Lahden suuntaan ja Mikkelin asemalle tulisi tilaa palvella entistä paremmin lisääntyvää henkilöliikennettä.
Kun Venäjän puutulliratkaisut vähentävät idän puukuljetuksia, on siellä olevilla raiteilla enemmän tilaa huolehtia henkilöliikenteestä, eikä mahdollista ja myös hyvin kallista raideyhteyttä Koskenkylästä Pietarin suuntaan tarvitsisi edes harkita, kuten ylijohtaja Tervala
Länsi-Savossa 29.9 katsoi. Pietari on tietenkin tärkeä Suomen talouselämälle, mutta Helsinki ympäristöineen on kaikkia toimintoja ajatellen huomattavasti tärkeämpi Mikkelin ja E-Savon asukkaille.
Jos matka-aika nopealla ja ympäristöystävällisellä raideyheteydellä saadaan puolitettua nykyisestä noin kolmesta tunnista puoleentoista tuntiin, saadaan asiat kaikin puolin sujuvammin hoidettua ja eri liikennemuodot tasapainoitettua resurssien ja tarpeiden mukaiselle tasolle.
Mitä hankkeen rahoitukseen tulee, olen jo aikaisemmin viitannut siihen, kuinka työeläkeyhtiöt etsivät ulkomailta miljardeilleen sijoituskohteita kotimaan kohteiden puutteessa. Tämä hanke olisi vain noin 0,5 % rahastojen määrästä, joita viimeisimmän tiedon mukaan on noissa ulkomaisissa sijoituksissa huvennut käytännössä taivaantuuliin noin 7.0 % / 8.3 mrd euroa tämän vuoden aikana.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
OSUVATKO KAUPUNGIN LOMAUTUKSET OIKEUDENMUKAISESTI?
Kaupungin lomautukset aiheuttavat ongelmia,
koska ihmisiä joudutaan lomauttamaan lakisääteisistä palveluista, joissa muutenkin on henkilöstön ylikuormitusta. Nyt joudutaankin arvioimaan tarkkaan lomautusten
oikeudenmukaisuutta ja sitä, että voitaisiinko operaatio hoitaa vähäisemmillä vaurioilla ja ilman mahdollisia sanktioita.
Onkin esitetty, että lomautustarpeeseen ovat eniten syyllistyneet ne henkilöt, jotka päätöksillään ja organisation ohjauksella ovat tilanteen aiheuttaneet. Kysymys on siis ensisijaisesti esittelijöistä, jotka ovat valmistelleet päätöksiä ja tietenkin varsinaisista luottamuselinten päättäjistä, jotka ovat päätöksiä tehneet. Ilman vastuuta ei toisaalta voi jättää varsinaisia palveluntuottajiakaan ja työntekijöitä, jotka kireillä palkkaneuvotteluilla ja jopa kohtuuttomilla vaatimuksilla ovat saattaneet olla kustannuksia lisäämässä, mutta eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti vastuussa huonosti hoidetusta taloudesta.
Eräänä oikeudenmukaisempana ratkaisuna voisi olla se, että lomautusten paine kohdistettaisiin voimakkaampana johtoportaaseen ja varsinaisiin palveluntuottajiin kevyempänä ja lyhytaikaisempana. Tällöin olisi taloudellinen vaikutus sama, mutta saataisiin palvelut hoidettua ilman laittomuusriskiä. Kaikki kuitenkin osallistuisivat näihin talkoisiin vastuunsa mukaisesti.
Tässä yhteydessä ei tietenkään pidä unohtaa meitä hallintoelinten jäseniä ja jättää säästötalkoiden ulkopuolelle, koska joka tapauksessa olemme osaltamme olleet vaikuttamassa lomautuspaineen kasvuun. Tätä mahdollisuuta olisi ehkä syytä arvioida ennen kuin alkaa tulla mahdollisia sakkoja lisäkuluiksi muutenkin kireään taloutteen.
koska ihmisiä joudutaan lomauttamaan lakisääteisistä palveluista, joissa muutenkin on henkilöstön ylikuormitusta. Nyt joudutaankin arvioimaan tarkkaan lomautusten
oikeudenmukaisuutta ja sitä, että voitaisiinko operaatio hoitaa vähäisemmillä vaurioilla ja ilman mahdollisia sanktioita.
Onkin esitetty, että lomautustarpeeseen ovat eniten syyllistyneet ne henkilöt, jotka päätöksillään ja organisation ohjauksella ovat tilanteen aiheuttaneet. Kysymys on siis ensisijaisesti esittelijöistä, jotka ovat valmistelleet päätöksiä ja tietenkin varsinaisista luottamuselinten päättäjistä, jotka ovat päätöksiä tehneet. Ilman vastuuta ei toisaalta voi jättää varsinaisia palveluntuottajiakaan ja työntekijöitä, jotka kireillä palkkaneuvotteluilla ja jopa kohtuuttomilla vaatimuksilla ovat saattaneet olla kustannuksia lisäämässä, mutta eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti vastuussa huonosti hoidetusta taloudesta.
Eräänä oikeudenmukaisempana ratkaisuna voisi olla se, että lomautusten paine kohdistettaisiin voimakkaampana johtoportaaseen ja varsinaisiin palveluntuottajiin kevyempänä ja lyhytaikaisempana. Tällöin olisi taloudellinen vaikutus sama, mutta saataisiin palvelut hoidettua ilman laittomuusriskiä. Kaikki kuitenkin osallistuisivat näihin talkoisiin vastuunsa mukaisesti.
Tässä yhteydessä ei tietenkään pidä unohtaa meitä hallintoelinten jäseniä ja jättää säästötalkoiden ulkopuolelle, koska joka tapauksessa olemme osaltamme olleet vaikuttamassa lomautuspaineen kasvuun. Tätä mahdollisuuta olisi ehkä syytä arvioida ennen kuin alkaa tulla mahdollisia sakkoja lisäkuluiksi muutenkin kireään taloutteen.
torstai 25. syyskuuta 2008
ELÄKETURVAKESKUS ETSII SIJOITUSKOHTEITA!
Eivätkö eläkeläiset ole sopiva sijoituskohde?
Olin 23.9 Mikkelissä kuulemassa eräässä eläkeläistilaisuudessa Eläketurvakeskuksen edustaja Kimmo Kontion esitelmää nykyisestä eläketurvasta.
Hän totesi mm, että työeläkeyhtiöt ovat joutuneet etsimään valtaviksi kasvaneille rahastoilleen (nyt noin 119.3 mrd euroa) kohteita entistä enemmän ulkomailta, kun kotimaiset yritykset eivät tarjoa riittävän suuria ja sopivia sijoituskohteita.
Tämä etsiminen ja seikkailu noissa ulkomaisissa kohteissa on nyt hyvästä houkuttelevasta alusta muuttunut erittäin kalliiksi varoitukseksi, josta ei julkisuudessa juurikaan haluta puhua.
Tämän vuoden aikana on noissa osittain kaiken sääntelyn ja valvonnan ulkopuolella olevissa rahastoissa kadonnut ns. taivaantuuliin yli 8.0 mrd euroa /11.0 % tuosta 75.4 milj. salkusta.
Nämä ovat työeläkkeiden maksuun säästettyjä ja varattuja rahoja, joiden hoito lain mukaan on oltava "tuottavaa ja turvaavaa" ja joiden sijoittamisesta eläkkeensaajat eivät ole voineet edes keskustella.
Kun eläkeläisjärjestöt ja eläkeläiset ovat selkeästi ilmaisseet huolestuneisuutensa tästä perustuslain vastaisesta ja pitkään jatkuneesta rahastointitoiminnasta, on nyt syytä muistuttaa, että myös eläkeläisiin itseensä voidaan ja on hyvä sijoittaa heidän omia rahojaan.
Kontion mukaan eräät maan pohjoisosien kunnat ovat jo alkaneet houkutella asukkaikseen hyvätuloisia eläkeläisiä.
Jos ajatellaan, että noin miljoonalle eläkeläiselle nostettaisiin 50 euroa /kk eläkettä, merkitsisi se käytännössä noin 600 milj. euroa vuodessa verotettavia tuloja, joista 20 % :n mukaan tulisi noin 120 miljoonan verotulot yhteiskunnalle ja loput 480 milj. lisäisivät eläkeläisten ostovoimaa, joka infllaation ja pienten korotusten (2.39 %) johdosta on jatkuvasti laskenut palkansaajiin nähden.
Nyt on myös syytä kysyä, että missä on se työeläkelaitosten johtajien osaaminen ja vastuu, vaikka mm Vakuutusvalvontavirasto on selkeästi varoittanut noista heidän seikkailuistaan?
Rahastoja on vielä kerrottu olevan sen verran jäljellä, että eläkkeiden maksua voidaan nykytasolla toistaiseksi jatkaa, mutta eläkemaksuprosentin nostopaineet tulevat mitä ilmeisimmin kasvamaan, jos noita varoja ei osata järkevämmin sijoittaa palvelemaan kotimaan talouselämää ja lisäämään työllisyyttä.
Esim. Heinolan ja Mikkelin välille suunniteltu oikorata (HeLeMi) maksaisi vain tuon 600 milj. euroa, kun nyt tuokin raha on mennyt yli kymmenkertaisena pörssipeleissä. Tuo ratahankehan palvelisi monella tavoin maan ja E-Savon talouselämää kauas tulevaisuuteen.
Myös eläkeläisiä tuo liikkumismahdollisuus helpottaisi oleellisesti ja heihin sijoitetut toinen 600 milj. lisäisivät selvästi kulutuskysyntää ja työllisyyttä sekä parantaisi kuntien taloutta.
Tässä kaksi sijoitusesimerkkiä eläkerahoille, joka on vain noin 1.0 % rahastojen kokonaismäärästä.
Olin 23.9 Mikkelissä kuulemassa eräässä eläkeläistilaisuudessa Eläketurvakeskuksen edustaja Kimmo Kontion esitelmää nykyisestä eläketurvasta.
Hän totesi mm, että työeläkeyhtiöt ovat joutuneet etsimään valtaviksi kasvaneille rahastoilleen (nyt noin 119.3 mrd euroa) kohteita entistä enemmän ulkomailta, kun kotimaiset yritykset eivät tarjoa riittävän suuria ja sopivia sijoituskohteita.
Tämä etsiminen ja seikkailu noissa ulkomaisissa kohteissa on nyt hyvästä houkuttelevasta alusta muuttunut erittäin kalliiksi varoitukseksi, josta ei julkisuudessa juurikaan haluta puhua.
Tämän vuoden aikana on noissa osittain kaiken sääntelyn ja valvonnan ulkopuolella olevissa rahastoissa kadonnut ns. taivaantuuliin yli 8.0 mrd euroa /11.0 % tuosta 75.4 milj. salkusta.
Nämä ovat työeläkkeiden maksuun säästettyjä ja varattuja rahoja, joiden hoito lain mukaan on oltava "tuottavaa ja turvaavaa" ja joiden sijoittamisesta eläkkeensaajat eivät ole voineet edes keskustella.
Kun eläkeläisjärjestöt ja eläkeläiset ovat selkeästi ilmaisseet huolestuneisuutensa tästä perustuslain vastaisesta ja pitkään jatkuneesta rahastointitoiminnasta, on nyt syytä muistuttaa, että myös eläkeläisiin itseensä voidaan ja on hyvä sijoittaa heidän omia rahojaan.
Kontion mukaan eräät maan pohjoisosien kunnat ovat jo alkaneet houkutella asukkaikseen hyvätuloisia eläkeläisiä.
Jos ajatellaan, että noin miljoonalle eläkeläiselle nostettaisiin 50 euroa /kk eläkettä, merkitsisi se käytännössä noin 600 milj. euroa vuodessa verotettavia tuloja, joista 20 % :n mukaan tulisi noin 120 miljoonan verotulot yhteiskunnalle ja loput 480 milj. lisäisivät eläkeläisten ostovoimaa, joka infllaation ja pienten korotusten (2.39 %) johdosta on jatkuvasti laskenut palkansaajiin nähden.
Nyt on myös syytä kysyä, että missä on se työeläkelaitosten johtajien osaaminen ja vastuu, vaikka mm Vakuutusvalvontavirasto on selkeästi varoittanut noista heidän seikkailuistaan?
Rahastoja on vielä kerrottu olevan sen verran jäljellä, että eläkkeiden maksua voidaan nykytasolla toistaiseksi jatkaa, mutta eläkemaksuprosentin nostopaineet tulevat mitä ilmeisimmin kasvamaan, jos noita varoja ei osata järkevämmin sijoittaa palvelemaan kotimaan talouselämää ja lisäämään työllisyyttä.
Esim. Heinolan ja Mikkelin välille suunniteltu oikorata (HeLeMi) maksaisi vain tuon 600 milj. euroa, kun nyt tuokin raha on mennyt yli kymmenkertaisena pörssipeleissä. Tuo ratahankehan palvelisi monella tavoin maan ja E-Savon talouselämää kauas tulevaisuuteen.
Myös eläkeläisiä tuo liikkumismahdollisuus helpottaisi oleellisesti ja heihin sijoitetut toinen 600 milj. lisäisivät selvästi kulutuskysyntää ja työllisyyttä sekä parantaisi kuntien taloutta.
Tässä kaksi sijoitusesimerkkiä eläkerahoille, joka on vain noin 1.0 % rahastojen kokonaismäärästä.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
TASAPAINOTETAAN TALOUTTA
KUN RAHAT EIVÄT RIITÄ,
ovat kaupungin taloudesta vastaavat joutuneet arvioimaan entistä kriittisemmin syitä, että mistä tämä johtuu?
Syitä on tietenkin monia, mutta yksi keskeisimmistä lienee se, että on käytetty liikaa velkarahaa huonosti tuottaviin kohteisiin.
Myös pankit ovat katsoneet, että kaupunki on varma velanmaksaja ja ovat puolestaan lainanneet rahaa "hyvälle asiakkaalle" lähes aina kun se on sitä pyytänyt. Totuushan on se, että pankit tekevät ensisijaisesti tulosta hyvillä ja pitkäaikaisilla laina-asiakkailla, eli siis velan korolla.
Ettei kaupunki jatkossa joutuisi talouden hoidosta selvitystilaan, on ollut pakko
etsiä ja valita vähiten kaupungin normaalitoimintoja häiritsevät menetelmät tasapainon saavuttamiseksi. Näinhän on tehtävä myös yksityistaloudessa, jos aikoo välttää ulkopuolisen puuttumisen asioiden hoitoon ja lähitulevaisuudessa häämöttävän katastrofin. Vielä jonkin aikaa sitten kaupungin antolainauskorot kattoivat ottolainauksen menot, mutta nyt tuo tilanne on alkanut muodostua todella uhkaavaksi.
Kun jatkossa arvioimme kaupungin onnistumista menetelmien valinnassa ja onnistumista talouden tasapainottamisessa, on syytä jokaisen peilin ääressä kysyä, että kuinka itse on tähän tilanteeseen vaikuttanut ja aikoo vaikuttaa?
Itsehän olemme päättäjät valinneet uskoen, että he parhaan kykynsä mukaan hoitavat yhteisiä asioita. Myös sillä, mitä ja millä perusteella itse haluamme kaupungin omaksi parhaaksemme tekevän, on jatkossa entistä suurempi merkitys.
Kun arvioimme kaupungin tulomoudostusta, ovat keinot suhteellisen rajalliset.
Verotuksen lisäksi on nyt syytä arvioida tarkkaan muut tulolähteet ja niiden säilyttämismahdollisuus. Jos nyt ns "pakkotilanteessa" yritetään "kaupitella" hyvin tuottavia omaisuusosioita, ovat ostajat tästä tietoisena haluttomia maksamaan mahdollisimman hyvää hintaa, vaan käyttävät hyväkseen tätä tilaisuutta. Hyvä esimerkki tästä on energialaitoksen myynti, jonka tulosta moni olisi halukas jakamaan, jos vaan saa siihen tilaisuuden.
Kaupunki puolestaan saa hetken helpotuksen, mutta ei pääse lähinnä lainsäädännöstä johtuen mitenkään eroon alati lisääntyvistä velvotteistaan meitä kaupunkilaisia kohtaan, vaan edessä on vääjäämättä veroruuvin kiristäminen entistä kireämmälle, kun muut tulolähteet on realisoitu.
Nyt onkin entistä suurempi merkitys sillä, että kuinka korkealle me kaupunkilaiset haluamme "riman" asettaa palvelutarjonnassa ja millä perusteilla. Mitä voimme itse tehdä ja mikä oikeasti kuuluu kaupungille?
Tästä on syytä vaihtaa mielipiteitä nyt vaalien lähestyessä ehdolla olevien kesken, että löydetään tasapainottamiseen se kestävä ja mahdollisimman oikeudenmukainen taso.
ovat kaupungin taloudesta vastaavat joutuneet arvioimaan entistä kriittisemmin syitä, että mistä tämä johtuu?
Syitä on tietenkin monia, mutta yksi keskeisimmistä lienee se, että on käytetty liikaa velkarahaa huonosti tuottaviin kohteisiin.
Myös pankit ovat katsoneet, että kaupunki on varma velanmaksaja ja ovat puolestaan lainanneet rahaa "hyvälle asiakkaalle" lähes aina kun se on sitä pyytänyt. Totuushan on se, että pankit tekevät ensisijaisesti tulosta hyvillä ja pitkäaikaisilla laina-asiakkailla, eli siis velan korolla.
Ettei kaupunki jatkossa joutuisi talouden hoidosta selvitystilaan, on ollut pakko
etsiä ja valita vähiten kaupungin normaalitoimintoja häiritsevät menetelmät tasapainon saavuttamiseksi. Näinhän on tehtävä myös yksityistaloudessa, jos aikoo välttää ulkopuolisen puuttumisen asioiden hoitoon ja lähitulevaisuudessa häämöttävän katastrofin. Vielä jonkin aikaa sitten kaupungin antolainauskorot kattoivat ottolainauksen menot, mutta nyt tuo tilanne on alkanut muodostua todella uhkaavaksi.
Kun jatkossa arvioimme kaupungin onnistumista menetelmien valinnassa ja onnistumista talouden tasapainottamisessa, on syytä jokaisen peilin ääressä kysyä, että kuinka itse on tähän tilanteeseen vaikuttanut ja aikoo vaikuttaa?
Itsehän olemme päättäjät valinneet uskoen, että he parhaan kykynsä mukaan hoitavat yhteisiä asioita. Myös sillä, mitä ja millä perusteella itse haluamme kaupungin omaksi parhaaksemme tekevän, on jatkossa entistä suurempi merkitys.
Kun arvioimme kaupungin tulomoudostusta, ovat keinot suhteellisen rajalliset.
Verotuksen lisäksi on nyt syytä arvioida tarkkaan muut tulolähteet ja niiden säilyttämismahdollisuus. Jos nyt ns "pakkotilanteessa" yritetään "kaupitella" hyvin tuottavia omaisuusosioita, ovat ostajat tästä tietoisena haluttomia maksamaan mahdollisimman hyvää hintaa, vaan käyttävät hyväkseen tätä tilaisuutta. Hyvä esimerkki tästä on energialaitoksen myynti, jonka tulosta moni olisi halukas jakamaan, jos vaan saa siihen tilaisuuden.
Kaupunki puolestaan saa hetken helpotuksen, mutta ei pääse lähinnä lainsäädännöstä johtuen mitenkään eroon alati lisääntyvistä velvotteistaan meitä kaupunkilaisia kohtaan, vaan edessä on vääjäämättä veroruuvin kiristäminen entistä kireämmälle, kun muut tulolähteet on realisoitu.
Nyt onkin entistä suurempi merkitys sillä, että kuinka korkealle me kaupunkilaiset haluamme "riman" asettaa palvelutarjonnassa ja millä perusteilla. Mitä voimme itse tehdä ja mikä oikeasti kuuluu kaupungille?
Tästä on syytä vaihtaa mielipiteitä nyt vaalien lähestyessä ehdolla olevien kesken, että löydetään tasapainottamiseen se kestävä ja mahdollisimman oikeudenmukainen taso.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
