Suomen kuntaliiton ennuste
seuraavalle neljälle vuodelle varoittaa, että kunnat tulevat velkaantumaan lisää noin neljällä miljardilla eurolla. Tämä tulee olemaan hyvin keskeinen haaste uusille valtuutetuille ja ensi vuoden alussa työnsä aloittaville valtuustoille.
Kun samaan aikaan tulee koko ajan huolestuttavia uutisia työpaikkojen vähenemisestä ja talouselämän hiipumisesta, joutuvat päättäjät ehkä arvioimaan aivan uusia menetelmiä tilanteesta selviämiseen.
Luonnollisena reaktiona lienee se, että katsotaan mitä laki ja tehdyt sopimukset velvoittavat kuntien hoidettaviksi ja mikä on kunnan vakavaraisuusaste yleensä. Jos tämän selvityksen jälkeen jää taloudellista liikkumavaraa, on sen käyttö mietittävä entistä huolellisemmin.
Mikkelin kohdalla on jo nyt selvästi tiedossa, että lisävelkaantumista on pyrittävä välttämään kaikin keinoin, kun jo otettujen lainojen hoitokulut rasittavat kaupungin taloutta kohtuuttomasti.
Nyt onkin kiinnitettävä huomiota erityisesti tulojen kartuttamiseen ja katsottava, mitä mahdollisia keinoja on jäänyt käyttämättä?
Yksi keskeinen ja Mikkelin olosuhteissa merkittävä asia on ikäihmisten määrän lisääntyminen.
Lähes 10 000:n yli 65- vuotiaan eläketulojen vaikutus on jo nyt merkittävä ja tulee jatkossa vain entistä tärkeämmäksi, mikäli ennusteet ikäihmisten lisääntymisestä pitävät paikkansa.
Kaupungin ja kuntien yleensä sekä kuntaliiton tulisikin välittömästi ryhtyä selvittämään, että kuinka oikeudenmukaisesti ikäihmiset pääsevät hyödyntämään aikanaan palkoistaan säästämiään työeläkkeitä?
Julkisuudessa on toistuvasti ilmaistu huolestuneisuus eläkeläisten toimesta, että vuodesta 1996 käyttöönotettu taitettu eläkeindeksi (20/80)on hyvin kohtalokkaalla tavalla leikannut eläkeläisten tuloja ja samalla kuntien verotuloja. Tuo indeksi antaa poikkeuksellisen voimakkaasta inflaatiosta johtuen aikaisempaa suuremman korotuksen ensi vuoden alusta, mutta on yli kymmenen vuoden ajan leikannut kohtuuttomasti eläkeläisten tuloja suhteessa palkansaajiin. Kun palkansaajan tulot ovat tuona aikana kasvaneet yli 60 %, on eläkeläisten tyydyttävä hieman yli 20 %:n.
Tänä aikana on eduskunnan myötävaikutuksella kasvatettu työeläkerahastoja ns. "eläkepommin" pelossa noin 40 mrd:sta yli 120 mrd:n euroon. Nyt ovat jo Työeläkevakuuttajatkin todenneet, että tuota "pommia" ei tule eikä ole olemassakaan uusista eläkejärjestelyistä johtuen. Sen sijaan ovat nuo rahastot lähinnä epävarmoista ulkomaisista rahastosijoituksista (hedge- ym suojarahastot) johtuen huvenneet vuoden aikana yli 10 mrd:lla eurolla.
Huomattava seikka on myös se, että eläkeläiset on kokonaan syrjäytetty rahastojen ohjailua ja käyttöä suunniteltaessa ja että kunnat joutuvat aina viime kädessä huolehtimaan ikäihmisten palveluiden ja vanhushuollon järjestämisestä.
Mielestäni nyt on myös kunnilla perusteltu syy kysyä noiden eläkemiljardien käytön perään ja pyrkiä vaikuttamaan työeläketulojen entistä oikeudenmukaisempaan ohjaamiseen eläkeläisille.
sunnuntai 7. joulukuuta 2008
tiistai 18. marraskuuta 2008
RATAHANKKEILLE ALKAAKIN LÖYTYÄ RAHAA !
Kalliiden oppirahojen jälkeen
on viimeinkin työeläkeyhtiöissä havahduttu arvostamaan kotimaisia investointeja.
Tämä ilmenee TELA:n johtaja Esa Swanljungin tänään esittämässä Telan sitaatissa seuraavasti, "Infrastruktuurihankkeista riskit ovat pienet ja ne sopisivat hyvin suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoituskohteiksi"! Samaan toteamukseen päätyi myös Eteran johtaja Kalevi Hemilä tämän päivän uutislähetyksessä todeten, että pienempikin tuotto on parempi kuin suuret menetykset ulkomaisissa riskirahastoissa.
Noissa rahastoissahan on tähän mennessä tämän vuoden aikana kadonnut arvoista jo yli 10 mrd euroa ja vuotta on vielä jäljellä. Samoin on myös eläkerahoja, joiden määrä lienee vielä yli 110 mrd euroa, kun ne syyskuun lopulla olivat 113.5 mrd.
Vaikka nuo työeläkerahat ovatkin ensisijaisesti tarkoitettu eläkkeiden maksuun, on eduskunta päätöksillään mahdollistanut niiden sijoittamisen erilaisiin rahastoihin niiden arvon nostamiseksi ja turvaamiseksi, jota niitä koskevassa laissa edellytetään.
On mielenkiintoista seurata, kuinka ministeri Hyssälän nimeämässä Eläkefoorumissa ja sen nimeämässä työryhmässä suhtaudutaan noihin menetyksiin yleensä ja siihen, että eläkeläisten sijasta rahastoja käytetäänkin mieluummin investointeihin kuin eläkeläisten elintason kohottamiseen. Eläkefoorumissahan on nyt mukana myös EETU eläkeläisten edustajana.
Meille mikkeliläisille ja seudulle yleensä on nyt avautumassa mahdollisuus keskustella entistä painokkaammin Lahti- Heinola- Mikkeli oikoratahankkeesta, kun työeläkeyhtiöiden miljardeja voidaankin ohjata tuohon noin 600 miljoonan euron hankkeeseen, jota on tähän asti pidetty kohtuuttoman kalliina. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ei tarvita kuin noin 0.5 % menetettyjen rahastojen arvosta tuon rataoikaisun toteuttamiseen. Nyt onkin kysymys siitä, että kuinka hyvin onnistumme asian perustelemaan ja esittämään päättäjille. Sisäinen sekoilu ja riitely eri vaihtoehdoista Ratahallintokeskuksen esityksen vastaisesti saattaa pahimmillaan johtaa myös tämänkin hankkeen vesittymiseen. Toivottavasti uusi maakuntavaltuusto saa asiat raiteilleen ja Etelä-Savon nousuun uuden raideyhteyden avulla.
on viimeinkin työeläkeyhtiöissä havahduttu arvostamaan kotimaisia investointeja.
Tämä ilmenee TELA:n johtaja Esa Swanljungin tänään esittämässä Telan sitaatissa seuraavasti, "Infrastruktuurihankkeista riskit ovat pienet ja ne sopisivat hyvin suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoituskohteiksi"! Samaan toteamukseen päätyi myös Eteran johtaja Kalevi Hemilä tämän päivän uutislähetyksessä todeten, että pienempikin tuotto on parempi kuin suuret menetykset ulkomaisissa riskirahastoissa.
Noissa rahastoissahan on tähän mennessä tämän vuoden aikana kadonnut arvoista jo yli 10 mrd euroa ja vuotta on vielä jäljellä. Samoin on myös eläkerahoja, joiden määrä lienee vielä yli 110 mrd euroa, kun ne syyskuun lopulla olivat 113.5 mrd.
Vaikka nuo työeläkerahat ovatkin ensisijaisesti tarkoitettu eläkkeiden maksuun, on eduskunta päätöksillään mahdollistanut niiden sijoittamisen erilaisiin rahastoihin niiden arvon nostamiseksi ja turvaamiseksi, jota niitä koskevassa laissa edellytetään.
On mielenkiintoista seurata, kuinka ministeri Hyssälän nimeämässä Eläkefoorumissa ja sen nimeämässä työryhmässä suhtaudutaan noihin menetyksiin yleensä ja siihen, että eläkeläisten sijasta rahastoja käytetäänkin mieluummin investointeihin kuin eläkeläisten elintason kohottamiseen. Eläkefoorumissahan on nyt mukana myös EETU eläkeläisten edustajana.
Meille mikkeliläisille ja seudulle yleensä on nyt avautumassa mahdollisuus keskustella entistä painokkaammin Lahti- Heinola- Mikkeli oikoratahankkeesta, kun työeläkeyhtiöiden miljardeja voidaankin ohjata tuohon noin 600 miljoonan euron hankkeeseen, jota on tähän asti pidetty kohtuuttoman kalliina. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, ei tarvita kuin noin 0.5 % menetettyjen rahastojen arvosta tuon rataoikaisun toteuttamiseen. Nyt onkin kysymys siitä, että kuinka hyvin onnistumme asian perustelemaan ja esittämään päättäjille. Sisäinen sekoilu ja riitely eri vaihtoehdoista Ratahallintokeskuksen esityksen vastaisesti saattaa pahimmillaan johtaa myös tämänkin hankkeen vesittymiseen. Toivottavasti uusi maakuntavaltuusto saa asiat raiteilleen ja Etelä-Savon nousuun uuden raideyhteyden avulla.
maanantai 27. lokakuuta 2008
PARHAIMMAT KIITOKSENI
Teille kaikille, jotka halusitte tukea valintaani Mikkelin kaupunginvaltuustoon!
Kuten hyvin tiedätte, tästä alkaa se varsinainen tekeminen ja yhteistyö muiden valtuutettujen ja kaupunkilaisten kanssa.
Tämä meidän Mikkeli on sillä tavoin hieno ja kehityskelpoinen kaupunki sijainniltaan ja luonnoltaan, että tämä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän erilaisia yrittäjiä ja asukkaita.
Vahvuuksiamme sekä kilpailukykyämme parantamalla ja pitämällä ohjakset omissa käsissä meille tärkeissä asioissa, saamme olosuhteet paranemaan entisestään ja asukkaat kokemaan elämänsä täällä turvalliseksi.
Erityisen tärkeää on nyt huolehtia siitä, että peruspalvelut toimivat vähintään lakien ja yleisten normien edellyttämällä tavalla ja että vältetään lisävelkaantumista kaikin keinoin.
Kuten hyvin tiedätte, tästä alkaa se varsinainen tekeminen ja yhteistyö muiden valtuutettujen ja kaupunkilaisten kanssa.
Tämä meidän Mikkeli on sillä tavoin hieno ja kehityskelpoinen kaupunki sijainniltaan ja luonnoltaan, että tämä on alkanut kiinnostaa yhä enemmän erilaisia yrittäjiä ja asukkaita.
Vahvuuksiamme sekä kilpailukykyämme parantamalla ja pitämällä ohjakset omissa käsissä meille tärkeissä asioissa, saamme olosuhteet paranemaan entisestään ja asukkaat kokemaan elämänsä täällä turvalliseksi.
Erityisen tärkeää on nyt huolehtia siitä, että peruspalvelut toimivat vähintään lakien ja yleisten normien edellyttämällä tavalla ja että vältetään lisävelkaantumista kaikin keinoin.
torstai 23. lokakuuta 2008
HELEMI- OIKORATA ELÄÄ SITTENKIN !
Heinolan ja Mikkelin seudun kasvun ja kehityksen
kannalta tärkeä uutinen kuultiin tänään, kun Ratahallintokeskuksen yli-insinööri Markku Pyyn johdolla toiminut työryhmä julkaisi rataverkon kehittämissuunnitelmansa.
Työryhmän laajassa suunnitelmassa esitetään erilaisia visioita raideliikenteen kehittämiseksi tavoitteena saada niin maan sisäinen kuin erityisesti Pietarin suunnan raideliikenne vastaamaan tulevaisuuden tarpeita aina 50 vuoden päähän. Tavoitteeksi asetetaan siirtyminen ns. suurnopeusratoihin, joilla liikutaan yli 300 km tunnissa.
Visiossa 4. Suurnopeusradat, esitetään mm, että Helsinki-Vantaan lentoasemalta rakennetaan uusi nopea raide Keravalle ja sieltä Lahteen jo rakennettua raidetta parannetaan suurnopeuden tarpeita varten ja Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin uusi raide niin, että Mikkelin ja lentoaseman välinen hieman yli 200 km:n matka-aika on 60 minuttia. Hankkeen kustannusarvioksi arvioidaan hieman yli 1300 milj. euroa, josta noin puolet on Heinola - Mikkeli välin osuutta.
Työryhmän raportin voi jokainen lukea menemällä osoitteeseen http://www.ratahallintokeskus.fi/, ja siellä hankkeiden kohdalla suunnitteluun.
Tässä vaiheessa onkin tärkeää Heinolan ja koko Etelä-Savon sekä sen pohjoispuolisten alueiden kannalta, että maakuntakaavoitukselle annetaan tehtäväksi huomioida rata-alueen varaukset kaavoissa ja että alueen päättäjät ryhtyvät määrätietoisesti toimimaan ratahallintokeskuksen kanssa suunnitelmien toteuttamiseksi. Ensimäinen tärkeä vaihe on jo tulevassa marraskuussa, jolloin on tarkoitus maakuntavaltuustossa käsitellä maakuntakaavaehdotusta.
Nyt julkaistu ratahallintokeskuksen selvitys onkin tullut ns "kreivin aikaan", kun ajatellaan maakunnan liikenneolosuhteiden ja talouselämän kehitysnäkymiä. Toivottavasti valtuutetut pääsevät tutustumaan huolella selvitykseen ennen päätösten tekoa.
kannalta tärkeä uutinen kuultiin tänään, kun Ratahallintokeskuksen yli-insinööri Markku Pyyn johdolla toiminut työryhmä julkaisi rataverkon kehittämissuunnitelmansa.
Työryhmän laajassa suunnitelmassa esitetään erilaisia visioita raideliikenteen kehittämiseksi tavoitteena saada niin maan sisäinen kuin erityisesti Pietarin suunnan raideliikenne vastaamaan tulevaisuuden tarpeita aina 50 vuoden päähän. Tavoitteeksi asetetaan siirtyminen ns. suurnopeusratoihin, joilla liikutaan yli 300 km tunnissa.
Visiossa 4. Suurnopeusradat, esitetään mm, että Helsinki-Vantaan lentoasemalta rakennetaan uusi nopea raide Keravalle ja sieltä Lahteen jo rakennettua raidetta parannetaan suurnopeuden tarpeita varten ja Lahdesta Heinolan kautta Mikkeliin uusi raide niin, että Mikkelin ja lentoaseman välinen hieman yli 200 km:n matka-aika on 60 minuttia. Hankkeen kustannusarvioksi arvioidaan hieman yli 1300 milj. euroa, josta noin puolet on Heinola - Mikkeli välin osuutta.
Työryhmän raportin voi jokainen lukea menemällä osoitteeseen http://www.ratahallintokeskus.fi/, ja siellä hankkeiden kohdalla suunnitteluun.
Tässä vaiheessa onkin tärkeää Heinolan ja koko Etelä-Savon sekä sen pohjoispuolisten alueiden kannalta, että maakuntakaavoitukselle annetaan tehtäväksi huomioida rata-alueen varaukset kaavoissa ja että alueen päättäjät ryhtyvät määrätietoisesti toimimaan ratahallintokeskuksen kanssa suunnitelmien toteuttamiseksi. Ensimäinen tärkeä vaihe on jo tulevassa marraskuussa, jolloin on tarkoitus maakuntavaltuustossa käsitellä maakuntakaavaehdotusta.
Nyt julkaistu ratahallintokeskuksen selvitys onkin tullut ns "kreivin aikaan", kun ajatellaan maakunnan liikenneolosuhteiden ja talouselämän kehitysnäkymiä. Toivottavasti valtuutetut pääsevät tutustumaan huolella selvitykseen ennen päätösten tekoa.
lauantai 18. lokakuuta 2008
ENERGIA- ASIAT OLTAVA OMISSA KÄSISSÄ
Nyt talven lähestyessä
ja valtuuston vaihtuessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota vireillä olleisiin energiayhtiöiden omistus- ja hallintojärjestelyihin.
Eräänä toteuttamiskelpoisena ja kaupunkilaisten kannalta harkitsemisen arvoisena ratkaisuna tulisi nyt selvittää, että kuinka nopeasti voidaan kaupungin omistama Suur-Savon-Sähkön osakesalkku siirtää kokonaisuudessaan Etelä-Savon Energia Oy:n omistukseen.
Samalla siirrettäisiin salkun arvoa vastaava kaupungin lainamäärä ESE:n hoidettavaksi, jolloin rahaa ei tarvittaisi käyttää lainkaan. Salkun arvo lienee tällä hetkellä toista sataa miljoonaa euroa ja kaupungin velkamäärä tämän aamun Länsi-Savon mukaan 167 miljoonaa euroa.
Siirto ei vähentäisi kaupungin energiaomistuksia lainkaan, koska se omistaa ESE:n kokonaan ja energiakysymykset siirtyisivät ammattilaisten hoidettaviksi.
Siirron jälkeen voitaisiin ESE:n tuloutusvelvoitetta keventää tuon ottamansa lainojen hoitovelvoitteen johdosta ja energian hintaa nostettaessa olisi selvä peruste hinnan tarkistukselle. ESE tulee ilmeisesti joka tapauksessa tarkistamaan energian hintoja ylöspäin yleisen hintojen nousun ja lisääntyvän tuloutusvelvoitteen johdosta.
Mikäli ESE:n omistusta annetaan ulkopuolisille, on energian hintojen nousu edessä joka tapauksessa ja osa tuloksesta jaetaan tämän jälkeen ulkopuolisille, jotka ovat toimintaa rahoittaneet.
Vaikka jokin osa kaupungin lainoista saadaan pois, on jatkossa entistä vaikeampi välttyä veronkorotuksilta, kun energiatulot pienenevät ja lakisääteisillä palveluilla on kiusallinen taipumus lisääntyä.
Suurin ja peruuttamaton virhe tehdään silloin, jos omistamaamme energiayhtiötä osittainkaan myydään ylikansallisille energiayhtiöille, jotka koko ajan "kalastavat" tuottavia ja ympäristöystävällisiä laitoksia omistukseensa. Nämä yhtiöt eivät tee kuin heille edullisia sopimuksia nähdessään, että vastapuoli on neuvottelutilanteessa selvästi rahan tarpeessa. Tästä on jo monta varoittavaa esimerkkiä maassamme siten, että energian hinta nousee entistä rajummin ja huollon taso laskee.
Erityisen hankalaksi tulee tilanne alueemme markkinoinnissa uusille yrityksille, kun emme enää pysty tarjoamaan kilpailukykyistä ja ympäristöytävällistä energiaa heidän ja palkkaamansa henkilöstön käyttöön.
ja valtuuston vaihtuessa on syytä kiinnittää erityistä huomiota vireillä olleisiin energiayhtiöiden omistus- ja hallintojärjestelyihin.
Eräänä toteuttamiskelpoisena ja kaupunkilaisten kannalta harkitsemisen arvoisena ratkaisuna tulisi nyt selvittää, että kuinka nopeasti voidaan kaupungin omistama Suur-Savon-Sähkön osakesalkku siirtää kokonaisuudessaan Etelä-Savon Energia Oy:n omistukseen.
Samalla siirrettäisiin salkun arvoa vastaava kaupungin lainamäärä ESE:n hoidettavaksi, jolloin rahaa ei tarvittaisi käyttää lainkaan. Salkun arvo lienee tällä hetkellä toista sataa miljoonaa euroa ja kaupungin velkamäärä tämän aamun Länsi-Savon mukaan 167 miljoonaa euroa.
Siirto ei vähentäisi kaupungin energiaomistuksia lainkaan, koska se omistaa ESE:n kokonaan ja energiakysymykset siirtyisivät ammattilaisten hoidettaviksi.
Siirron jälkeen voitaisiin ESE:n tuloutusvelvoitetta keventää tuon ottamansa lainojen hoitovelvoitteen johdosta ja energian hintaa nostettaessa olisi selvä peruste hinnan tarkistukselle. ESE tulee ilmeisesti joka tapauksessa tarkistamaan energian hintoja ylöspäin yleisen hintojen nousun ja lisääntyvän tuloutusvelvoitteen johdosta.
Mikäli ESE:n omistusta annetaan ulkopuolisille, on energian hintojen nousu edessä joka tapauksessa ja osa tuloksesta jaetaan tämän jälkeen ulkopuolisille, jotka ovat toimintaa rahoittaneet.
Vaikka jokin osa kaupungin lainoista saadaan pois, on jatkossa entistä vaikeampi välttyä veronkorotuksilta, kun energiatulot pienenevät ja lakisääteisillä palveluilla on kiusallinen taipumus lisääntyä.
Suurin ja peruuttamaton virhe tehdään silloin, jos omistamaamme energiayhtiötä osittainkaan myydään ylikansallisille energiayhtiöille, jotka koko ajan "kalastavat" tuottavia ja ympäristöystävällisiä laitoksia omistukseensa. Nämä yhtiöt eivät tee kuin heille edullisia sopimuksia nähdessään, että vastapuoli on neuvottelutilanteessa selvästi rahan tarpeessa. Tästä on jo monta varoittavaa esimerkkiä maassamme siten, että energian hinta nousee entistä rajummin ja huollon taso laskee.
Erityisen hankalaksi tulee tilanne alueemme markkinoinnissa uusille yrityksille, kun emme enää pysty tarjoamaan kilpailukykyistä ja ympäristöytävällistä energiaa heidän ja palkkaamansa henkilöstön käyttöön.
maanantai 13. lokakuuta 2008
PELI ELÄKERAHOILLA KOVENEE !
Työeläkeyhtiöt hakevat lisää vapauksia
valtiolta työeläkerahastoilla pelaamiseen. Tämä ilmenee Telan johtaja Esa Swanljungin haastattelusta, jonka voi katsoa osoitteesta http://www.tela.fi/.
Johtaja Swanljung perustelee tarvetta pelivapauksiin sillä, että nyt jo tänä vuonna kadonneet noin 15.0 mrd euroa osakkeiden arvosta on mahdollista saada takaisin jatkamalla peliä entistä aktiivisemmin. Hänen mukaansahan mitään ei ole tapahtunut, jos nyt ei realisoida mitään, vaan jäädään odottamaan mahdollista osakkeiden arvon nousua ja jatkamalla peliä.
Tämä siitä huolimatta, että ministeri Hyssälä on 6.10 Eläkefoorumissa ilmoittanut nimeävänsä työryhmän selvittelemään työeläkerahastojen käytön ja ohjauksen tarkoitusenmukaisuutta.
Jos nämä pelimiehet / rahastojen johtajat saavat pyytämänsä valtuudet, jää nykyisille eläkeläisille ns. "takapirun" rooli tuon pelin seuraamisessa, joka Swanljungin mukaan ottaa aikaa siten, että niin pelaajien kuin pelin seuraajienkin naamat vaihtuvat tulosta odotellessa.
Me eläkeläiset taidamme olla myös melkoista peliporukkaa, jos hyväksymme äänettöminä tuon säästämillämme rahoilla pelaamisen, vaikka se on rahastoja koskevan lain ja perustuslain vastaista. Eräät kansanedustajat ovat kyllä lohdutelleet, että ensi vuoden alusta tulee mahdollisesti inflaatiosta johtuen tuntuvampi korotus eläkkeisiin. Vaikka niin kävisikin, niin se korvaa enintään inflaatiosta johtuvan elinkustannusten nousun ja todellinen ostovoima jäänee
edelleen jälkeen palkansaajista.
Toivotaan kuitenkin, että Hyssälä ja Risikko saavat hallituksen jarruttelemaan noiden pelimiesten intoa pelata toisten rahoilla ja yrittää näin korjata pelimenetyksiä, joita pahimmassa tapauksessa saattaa tulla lisää. Mm tästä kertoo Hesari talousuutisissaan 15.10 siten, että vain ministeriön mukaantulo pelasti eläkeyhtiöt uppoamasta viime viikolla, kun Helsingin pörssissä oli alkanut syöksykierre!!!!
valtiolta työeläkerahastoilla pelaamiseen. Tämä ilmenee Telan johtaja Esa Swanljungin haastattelusta, jonka voi katsoa osoitteesta http://www.tela.fi/.
Johtaja Swanljung perustelee tarvetta pelivapauksiin sillä, että nyt jo tänä vuonna kadonneet noin 15.0 mrd euroa osakkeiden arvosta on mahdollista saada takaisin jatkamalla peliä entistä aktiivisemmin. Hänen mukaansahan mitään ei ole tapahtunut, jos nyt ei realisoida mitään, vaan jäädään odottamaan mahdollista osakkeiden arvon nousua ja jatkamalla peliä.
Tämä siitä huolimatta, että ministeri Hyssälä on 6.10 Eläkefoorumissa ilmoittanut nimeävänsä työryhmän selvittelemään työeläkerahastojen käytön ja ohjauksen tarkoitusenmukaisuutta.
Jos nämä pelimiehet / rahastojen johtajat saavat pyytämänsä valtuudet, jää nykyisille eläkeläisille ns. "takapirun" rooli tuon pelin seuraamisessa, joka Swanljungin mukaan ottaa aikaa siten, että niin pelaajien kuin pelin seuraajienkin naamat vaihtuvat tulosta odotellessa.
Me eläkeläiset taidamme olla myös melkoista peliporukkaa, jos hyväksymme äänettöminä tuon säästämillämme rahoilla pelaamisen, vaikka se on rahastoja koskevan lain ja perustuslain vastaista. Eräät kansanedustajat ovat kyllä lohdutelleet, että ensi vuoden alusta tulee mahdollisesti inflaatiosta johtuen tuntuvampi korotus eläkkeisiin. Vaikka niin kävisikin, niin se korvaa enintään inflaatiosta johtuvan elinkustannusten nousun ja todellinen ostovoima jäänee
edelleen jälkeen palkansaajista.
Toivotaan kuitenkin, että Hyssälä ja Risikko saavat hallituksen jarruttelemaan noiden pelimiesten intoa pelata toisten rahoilla ja yrittää näin korjata pelimenetyksiä, joita pahimmassa tapauksessa saattaa tulla lisää. Mm tästä kertoo Hesari talousuutisissaan 15.10 siten, että vain ministeriön mukaantulo pelasti eläkeyhtiöt uppoamasta viime viikolla, kun Helsingin pörssissä oli alkanut syöksykierre!!!!
maanantai 6. lokakuuta 2008
MYÖS KUNTIEN ON SYYTÄ KYSYÄ TYÖELÄKKEISTÄ?
Ikäihmisten ja eläkeläisten pärjääminen
on alkanut entistä voimakkaammin nousta esille kunnallisvaalikeskusteluissa.
Niin myös tänään Mikkelin kaupungin Päiväkeskuksessa, jossa eri puolueiden edustajat olivat tentattavana.
Vastaajina oli seitsemän eri puolueen edustajaa vanhusneusvoston puheenjohtaja Jaakko Kuusilehdon vetämässä paneelissa seuraaviin kysymyksiin:
1. Lupaatteko tukea vanhusneuvolan perustamista Mikkeliin?
2. Omaishoidon tuen taso ja sen takaaminen kaikille omaishoitajille?
3. Eläkeläisjärjestöjen toimitilat järjestettävä kuntoon, huomioiden Anttola ja Haukivuori?
Kahteen ensimäiseen kysymykseen saatiin kaikilta vastaukset siten, että vanhusneuvolaa puollettiin yksimielisesti. Kakkoskohdan kysymyksessä tuli enemmän vaihtoehtoja ja tuen tasosta ei haluttu antaa selkeää määritelmää, koska resurssit ovat talouden osalta rajalliset ja tuen tason määrittely saattaa siirtyä Kelalle. Kolmanteen kysymykseen ei käytettävissä olevan ajan puutteesta johtuen ehditty antaa lainkaan vastauksia.
Yhteenvetona keskustelusta voitiin todeta, että kaiken kaikkiaan kaupungin resurssit hoitaa jatkuvasti lisääntyvää ikäihmisten ja eläkeläisten joukkoa uhkaavat käydä liian vähäisiksi, ellei tehdä radikaaleja leikkauksia muilla sektoreilla. Rahaa on yksinkertaisesti käytettävissä liian vähän.
MISTÄ SITTEN SAADAAN LISÄÄ RAHAA OMAISHOITOON ?
Kuten yleisesti tiedetään, on valtaosa eläkeläisistä työhistoriansa ajan säästänyt palkastaan rahaa eläkeajasta selviämiseen ja laki työeläkerahastoista (26 § ) edellyttää eläkeyhtiötä käyttämään ja hoitamaan noita rahoja tuottavasti ja turvaavasti.
Muutamien viimeisimpien vuosien ajan onkin otettu lähes päätavoitteeksi noiden rahastojen kohtuuton paisuttaminen ns. eläkepommin pelossa ja pienennetty jatkuvasti taitetulla eläkeindeksillä eläkeläisten ostovoimaa ja samalla kuntien verotuloja.
Ostovoiman ja verotulojen vähetessä ovat vastaavasti hoito- ja palvelukustannukset kasvaneet. Tämä kaikki on tapahtunut aikana, jolloin eläkerahastot ovat eduskunnan siunauksella ja sen säätämän eläkeindeksin johdosta lähes räjähdysmäisesti kasvaneet, ollen tällä hetkellä lähes 120 mrd euroa, kun kymmenen vuotta sitten taso oli noin 49 mrd, joka vastaa suurinpiirtein nykyistä valtion budjettia. Kasvu kymmenessä vuodessa noin 145 %.
Nyt nuo erilaisissa riskirahastoissa sijoitettuna olleet varat ovatkin yllättäen hupenemassa niin, että joudutaan tosissaan miettimään rahastojen oikeaa käyttötarkoitusta, eli ohjaamista ensisijaisesti eläkeläisille. Viimeisin vakava ehdotus ja arvio lieneekin sosiaali- terveysministeri Liisa Hyssälältä tullut, jonka mukaan tuo riskirahastosijoitustoiminta tulisi lopettaa kokonaan.
Tämän päiväisessä Eläkefoorumissa perustettiinkin työryhmä selvittämään sijoitusten sääntelyn ja valvonnan muutostarpeita mm. siksi, että kuluvana vuonna rahastojen arvo on pudonnut jo noin 8.3 mrd euroa / 7.0% ja pudotus jatkuu?! Samalla on infllaatio edennyt lähes 5.0 %:n tasolle aiheuttaen sen, että eläkeläisten ostovoima on pudonnut noin 2.5 %.
Kun eläkeläiset ja ikäihmiset eivät kuitenkaan vastaavalla tavalla katoa, vaan mieluumminkin lisääntyvät, joskaan mitään "eläkepommia" ei enää ole asiantuntijoidenkaan mukaan näköpiirissä ja palvelujen hinta palkkaratkaisuista sekä muista kustannuspaineista johtuen kasvaa, on mielestäni kaupungilla ja kunnilla hyvin perusteltu syy kysyä maan hallitukselta, että mitä se aikoo tehdä tilanteen korjaamiseksi? Tyytyykö se vain seuraamaan työeläkeyhtiöiden lain vastaista seikkailua eläkerahoilla ja moittimaan kuntia, etteivät ne kykene hoitamaan velvoitteitaan, vaan voisiko se tehdä esityksen eduskunnalle eläkeindeksin korjaamiseksi esim. aikaisemman puoliväli-indeksin mukaiseksi ja määrätä työeläkeyhtiöt noudattamaan eläkerahastojen hoidosta säädettyä lakia?
Em. Eläkefoorumin työryhmän työskentely ja ehdotus vie oman aikansa, joka saattaa joillekin pienituloisille eläkeläisille olla liian pitkä.
NYT PITÄISI TOIMIA, EIKÄ VAIN SUUNNITELLA!
Yritin puolestani tuossa tämän päivän tilaisuudessa tiedustella paneeliin osallistuneilta valtuustoehdokkailta ja nykyisiltä valtuutetuilta asiaa, mutta ainoastaan yksi jäsen suostui vastaamaan, todeten, että asia ei oikein kuulu kaupunginvaltuustolle?!
Oma ehdotukseni olisi, että eläkerahastoja tulisi ohjata määrätietoisesti hoivapalveluyritysten perustamiseen kunnissa ja parantaa eläkeläisten ostovoimaa paremmilla eläkkeillä. Tämä toiminta olisi käsitykseni mukaan omiaan helpottamaan painetta myös omaishoidon tukeen.
Jos mm. Mikkelin noin 10 000 :n ikäihmisen ja eläkeläisen tulot em. tarkistuksilla nousisivat keskimäärin 50 euroa /kk:ssa, merkitsisi se kaupungille verotuloja lisää yli miljoona euroa ja lähes viiden miljoonan euron ostovoiman lisäystä ao henkilöille. Tämän pitäisi mielestäni kiinnosta ainakin uusia, mutta myös vanhempia valtuutettuja rahanpuutetta valitellessaan.
Mm. Eläketurvakeskuksen edustaja Kimmo Kontio totesi samassa paikassa 23.9 järjestetyssä tilaisuudessa, että maan pohjoisempien osien kunnat ovat alkaneet houkutella hyvätuloisia eläkeläisiä asukkaikseen saadakseen lisää verotuloja. Jos Mikkelissä ei haluta asiaa ja sen merkitystä ymmärtää, on korkea aika vaihtaa päättäjiä.
on alkanut entistä voimakkaammin nousta esille kunnallisvaalikeskusteluissa.
Niin myös tänään Mikkelin kaupungin Päiväkeskuksessa, jossa eri puolueiden edustajat olivat tentattavana.
Vastaajina oli seitsemän eri puolueen edustajaa vanhusneusvoston puheenjohtaja Jaakko Kuusilehdon vetämässä paneelissa seuraaviin kysymyksiin:
1. Lupaatteko tukea vanhusneuvolan perustamista Mikkeliin?
2. Omaishoidon tuen taso ja sen takaaminen kaikille omaishoitajille?
3. Eläkeläisjärjestöjen toimitilat järjestettävä kuntoon, huomioiden Anttola ja Haukivuori?
Kahteen ensimäiseen kysymykseen saatiin kaikilta vastaukset siten, että vanhusneuvolaa puollettiin yksimielisesti. Kakkoskohdan kysymyksessä tuli enemmän vaihtoehtoja ja tuen tasosta ei haluttu antaa selkeää määritelmää, koska resurssit ovat talouden osalta rajalliset ja tuen tason määrittely saattaa siirtyä Kelalle. Kolmanteen kysymykseen ei käytettävissä olevan ajan puutteesta johtuen ehditty antaa lainkaan vastauksia.
Yhteenvetona keskustelusta voitiin todeta, että kaiken kaikkiaan kaupungin resurssit hoitaa jatkuvasti lisääntyvää ikäihmisten ja eläkeläisten joukkoa uhkaavat käydä liian vähäisiksi, ellei tehdä radikaaleja leikkauksia muilla sektoreilla. Rahaa on yksinkertaisesti käytettävissä liian vähän.
MISTÄ SITTEN SAADAAN LISÄÄ RAHAA OMAISHOITOON ?
Kuten yleisesti tiedetään, on valtaosa eläkeläisistä työhistoriansa ajan säästänyt palkastaan rahaa eläkeajasta selviämiseen ja laki työeläkerahastoista (26 § ) edellyttää eläkeyhtiötä käyttämään ja hoitamaan noita rahoja tuottavasti ja turvaavasti.
Muutamien viimeisimpien vuosien ajan onkin otettu lähes päätavoitteeksi noiden rahastojen kohtuuton paisuttaminen ns. eläkepommin pelossa ja pienennetty jatkuvasti taitetulla eläkeindeksillä eläkeläisten ostovoimaa ja samalla kuntien verotuloja.
Ostovoiman ja verotulojen vähetessä ovat vastaavasti hoito- ja palvelukustannukset kasvaneet. Tämä kaikki on tapahtunut aikana, jolloin eläkerahastot ovat eduskunnan siunauksella ja sen säätämän eläkeindeksin johdosta lähes räjähdysmäisesti kasvaneet, ollen tällä hetkellä lähes 120 mrd euroa, kun kymmenen vuotta sitten taso oli noin 49 mrd, joka vastaa suurinpiirtein nykyistä valtion budjettia. Kasvu kymmenessä vuodessa noin 145 %.
Nyt nuo erilaisissa riskirahastoissa sijoitettuna olleet varat ovatkin yllättäen hupenemassa niin, että joudutaan tosissaan miettimään rahastojen oikeaa käyttötarkoitusta, eli ohjaamista ensisijaisesti eläkeläisille. Viimeisin vakava ehdotus ja arvio lieneekin sosiaali- terveysministeri Liisa Hyssälältä tullut, jonka mukaan tuo riskirahastosijoitustoiminta tulisi lopettaa kokonaan.
Tämän päiväisessä Eläkefoorumissa perustettiinkin työryhmä selvittämään sijoitusten sääntelyn ja valvonnan muutostarpeita mm. siksi, että kuluvana vuonna rahastojen arvo on pudonnut jo noin 8.3 mrd euroa / 7.0% ja pudotus jatkuu?! Samalla on infllaatio edennyt lähes 5.0 %:n tasolle aiheuttaen sen, että eläkeläisten ostovoima on pudonnut noin 2.5 %.
Kun eläkeläiset ja ikäihmiset eivät kuitenkaan vastaavalla tavalla katoa, vaan mieluumminkin lisääntyvät, joskaan mitään "eläkepommia" ei enää ole asiantuntijoidenkaan mukaan näköpiirissä ja palvelujen hinta palkkaratkaisuista sekä muista kustannuspaineista johtuen kasvaa, on mielestäni kaupungilla ja kunnilla hyvin perusteltu syy kysyä maan hallitukselta, että mitä se aikoo tehdä tilanteen korjaamiseksi? Tyytyykö se vain seuraamaan työeläkeyhtiöiden lain vastaista seikkailua eläkerahoilla ja moittimaan kuntia, etteivät ne kykene hoitamaan velvoitteitaan, vaan voisiko se tehdä esityksen eduskunnalle eläkeindeksin korjaamiseksi esim. aikaisemman puoliväli-indeksin mukaiseksi ja määrätä työeläkeyhtiöt noudattamaan eläkerahastojen hoidosta säädettyä lakia?
Em. Eläkefoorumin työryhmän työskentely ja ehdotus vie oman aikansa, joka saattaa joillekin pienituloisille eläkeläisille olla liian pitkä.
NYT PITÄISI TOIMIA, EIKÄ VAIN SUUNNITELLA!
Yritin puolestani tuossa tämän päivän tilaisuudessa tiedustella paneeliin osallistuneilta valtuustoehdokkailta ja nykyisiltä valtuutetuilta asiaa, mutta ainoastaan yksi jäsen suostui vastaamaan, todeten, että asia ei oikein kuulu kaupunginvaltuustolle?!
Oma ehdotukseni olisi, että eläkerahastoja tulisi ohjata määrätietoisesti hoivapalveluyritysten perustamiseen kunnissa ja parantaa eläkeläisten ostovoimaa paremmilla eläkkeillä. Tämä toiminta olisi käsitykseni mukaan omiaan helpottamaan painetta myös omaishoidon tukeen.
Jos mm. Mikkelin noin 10 000 :n ikäihmisen ja eläkeläisen tulot em. tarkistuksilla nousisivat keskimäärin 50 euroa /kk:ssa, merkitsisi se kaupungille verotuloja lisää yli miljoona euroa ja lähes viiden miljoonan euron ostovoiman lisäystä ao henkilöille. Tämän pitäisi mielestäni kiinnosta ainakin uusia, mutta myös vanhempia valtuutettuja rahanpuutetta valitellessaan.
Mm. Eläketurvakeskuksen edustaja Kimmo Kontio totesi samassa paikassa 23.9 järjestetyssä tilaisuudessa, että maan pohjoisempien osien kunnat ovat alkaneet houkutella hyvätuloisia eläkeläisiä asukkaikseen saadakseen lisää verotuloja. Jos Mikkelissä ei haluta asiaa ja sen merkitystä ymmärtää, on korkea aika vaihtaa päättäjiä.
sunnuntai 28. syyskuuta 2008
KESKUSTELU HEINOLAN OIKORADASTA KÄYTÄVÄ NYT !
HeLeMi- oikoratahanke on alkanut elää,
vaikka joillakin tahoilla hanketta epäillään ja E-Savon maakuntaliiton hallitus on sen poistanut kaavaluonnoksesta.
Nyt onkin tullut se hetki, jolloin hankkeen hyötyjä ja mahdollisia haittoja on ryhdyttävä vakavasti arvioimaan ja kertaamaan niitä perusteita, joilla hanke aikoinaan sijoitettiin E-Savon seutukaavaan.
Itse olen jo aikaisemmin julkisuudessa pitänyt asiaa ja pidän edelleen yhtenä tärkeimmistä hankkeista Mikkelin ja E-Savon kehityksen kannalta.
Lisäperusteluja ajatuksilleni sain 26.9-08 Mikkelissä järjestetyssä "Minne menet metsäteollisuus"- seminaarissa, jossa Sitran yliasiamies Esko Aho, Metsäliiton pääjohtaja Kari Jordan sekä ylijohtaja Juhani Tervala liikenne- ja viestintäministeriöstä pitivät raideliikenteen lisäämistä raskaiden puukuljetusten hoitamiseksi entistä tärkeämpänä.
Mikkelin ja E-Savon seudulle tämä merkitsee sitä, että puukuljetukset ja puiden lastaus tulevat lisääntymään Kouvolan suuntaan ja mikäli henkilöstöliikenne myös lisääntyy, alkaa liikenne väkisin yksiraiteisella radalla hidastua.
Mikkelissä tulisikin välittömästi käynnistää suunnittelu puutavaran lastauksen siirtämisestä esim. Aurajoen tehdasraiteen jatkeelle, tai lentokentän tuntumaan nykyisestä paikastaan ahtaalta satama- ja asema-alueelta.
Puun kuljetukset rautatiellä sujuisivat helpommin, jos henkilöliikenne Lelkolasta käännetään suoraaan Heinolan ja Lahden suuntaan ja Mikkelin asemalle tulisi tilaa palvella entistä paremmin lisääntyvää henkilöliikennettä.
Kun Venäjän puutulliratkaisut vähentävät idän puukuljetuksia, on siellä olevilla raiteilla enemmän tilaa huolehtia henkilöliikenteestä, eikä mahdollista ja myös hyvin kallista raideyhteyttä Koskenkylästä Pietarin suuntaan tarvitsisi edes harkita, kuten ylijohtaja Tervala
Länsi-Savossa 29.9 katsoi. Pietari on tietenkin tärkeä Suomen talouselämälle, mutta Helsinki ympäristöineen on kaikkia toimintoja ajatellen huomattavasti tärkeämpi Mikkelin ja E-Savon asukkaille.
Jos matka-aika nopealla ja ympäristöystävällisellä raideyheteydellä saadaan puolitettua nykyisestä noin kolmesta tunnista puoleentoista tuntiin, saadaan asiat kaikin puolin sujuvammin hoidettua ja eri liikennemuodot tasapainoitettua resurssien ja tarpeiden mukaiselle tasolle.
Mitä hankkeen rahoitukseen tulee, olen jo aikaisemmin viitannut siihen, kuinka työeläkeyhtiöt etsivät ulkomailta miljardeilleen sijoituskohteita kotimaan kohteiden puutteessa. Tämä hanke olisi vain noin 0,5 % rahastojen määrästä, joita viimeisimmän tiedon mukaan on noissa ulkomaisissa sijoituksissa huvennut käytännössä taivaantuuliin noin 7.0 % / 8.3 mrd euroa tämän vuoden aikana.
vaikka joillakin tahoilla hanketta epäillään ja E-Savon maakuntaliiton hallitus on sen poistanut kaavaluonnoksesta.
Nyt onkin tullut se hetki, jolloin hankkeen hyötyjä ja mahdollisia haittoja on ryhdyttävä vakavasti arvioimaan ja kertaamaan niitä perusteita, joilla hanke aikoinaan sijoitettiin E-Savon seutukaavaan.
Itse olen jo aikaisemmin julkisuudessa pitänyt asiaa ja pidän edelleen yhtenä tärkeimmistä hankkeista Mikkelin ja E-Savon kehityksen kannalta.
Lisäperusteluja ajatuksilleni sain 26.9-08 Mikkelissä järjestetyssä "Minne menet metsäteollisuus"- seminaarissa, jossa Sitran yliasiamies Esko Aho, Metsäliiton pääjohtaja Kari Jordan sekä ylijohtaja Juhani Tervala liikenne- ja viestintäministeriöstä pitivät raideliikenteen lisäämistä raskaiden puukuljetusten hoitamiseksi entistä tärkeämpänä.
Mikkelin ja E-Savon seudulle tämä merkitsee sitä, että puukuljetukset ja puiden lastaus tulevat lisääntymään Kouvolan suuntaan ja mikäli henkilöstöliikenne myös lisääntyy, alkaa liikenne väkisin yksiraiteisella radalla hidastua.
Mikkelissä tulisikin välittömästi käynnistää suunnittelu puutavaran lastauksen siirtämisestä esim. Aurajoen tehdasraiteen jatkeelle, tai lentokentän tuntumaan nykyisestä paikastaan ahtaalta satama- ja asema-alueelta.
Puun kuljetukset rautatiellä sujuisivat helpommin, jos henkilöliikenne Lelkolasta käännetään suoraaan Heinolan ja Lahden suuntaan ja Mikkelin asemalle tulisi tilaa palvella entistä paremmin lisääntyvää henkilöliikennettä.
Kun Venäjän puutulliratkaisut vähentävät idän puukuljetuksia, on siellä olevilla raiteilla enemmän tilaa huolehtia henkilöliikenteestä, eikä mahdollista ja myös hyvin kallista raideyhteyttä Koskenkylästä Pietarin suuntaan tarvitsisi edes harkita, kuten ylijohtaja Tervala
Länsi-Savossa 29.9 katsoi. Pietari on tietenkin tärkeä Suomen talouselämälle, mutta Helsinki ympäristöineen on kaikkia toimintoja ajatellen huomattavasti tärkeämpi Mikkelin ja E-Savon asukkaille.
Jos matka-aika nopealla ja ympäristöystävällisellä raideyheteydellä saadaan puolitettua nykyisestä noin kolmesta tunnista puoleentoista tuntiin, saadaan asiat kaikin puolin sujuvammin hoidettua ja eri liikennemuodot tasapainoitettua resurssien ja tarpeiden mukaiselle tasolle.
Mitä hankkeen rahoitukseen tulee, olen jo aikaisemmin viitannut siihen, kuinka työeläkeyhtiöt etsivät ulkomailta miljardeilleen sijoituskohteita kotimaan kohteiden puutteessa. Tämä hanke olisi vain noin 0,5 % rahastojen määrästä, joita viimeisimmän tiedon mukaan on noissa ulkomaisissa sijoituksissa huvennut käytännössä taivaantuuliin noin 7.0 % / 8.3 mrd euroa tämän vuoden aikana.
OSUVATKO KAUPUNGIN LOMAUTUKSET OIKEUDENMUKAISESTI?
Kaupungin lomautukset aiheuttavat ongelmia,
koska ihmisiä joudutaan lomauttamaan lakisääteisistä palveluista, joissa muutenkin on henkilöstön ylikuormitusta. Nyt joudutaankin arvioimaan tarkkaan lomautusten
oikeudenmukaisuutta ja sitä, että voitaisiinko operaatio hoitaa vähäisemmillä vaurioilla ja ilman mahdollisia sanktioita.
Onkin esitetty, että lomautustarpeeseen ovat eniten syyllistyneet ne henkilöt, jotka päätöksillään ja organisation ohjauksella ovat tilanteen aiheuttaneet. Kysymys on siis ensisijaisesti esittelijöistä, jotka ovat valmistelleet päätöksiä ja tietenkin varsinaisista luottamuselinten päättäjistä, jotka ovat päätöksiä tehneet. Ilman vastuuta ei toisaalta voi jättää varsinaisia palveluntuottajiakaan ja työntekijöitä, jotka kireillä palkkaneuvotteluilla ja jopa kohtuuttomilla vaatimuksilla ovat saattaneet olla kustannuksia lisäämässä, mutta eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti vastuussa huonosti hoidetusta taloudesta.
Eräänä oikeudenmukaisempana ratkaisuna voisi olla se, että lomautusten paine kohdistettaisiin voimakkaampana johtoportaaseen ja varsinaisiin palveluntuottajiin kevyempänä ja lyhytaikaisempana. Tällöin olisi taloudellinen vaikutus sama, mutta saataisiin palvelut hoidettua ilman laittomuusriskiä. Kaikki kuitenkin osallistuisivat näihin talkoisiin vastuunsa mukaisesti.
Tässä yhteydessä ei tietenkään pidä unohtaa meitä hallintoelinten jäseniä ja jättää säästötalkoiden ulkopuolelle, koska joka tapauksessa olemme osaltamme olleet vaikuttamassa lomautuspaineen kasvuun. Tätä mahdollisuuta olisi ehkä syytä arvioida ennen kuin alkaa tulla mahdollisia sakkoja lisäkuluiksi muutenkin kireään taloutteen.
koska ihmisiä joudutaan lomauttamaan lakisääteisistä palveluista, joissa muutenkin on henkilöstön ylikuormitusta. Nyt joudutaankin arvioimaan tarkkaan lomautusten
oikeudenmukaisuutta ja sitä, että voitaisiinko operaatio hoitaa vähäisemmillä vaurioilla ja ilman mahdollisia sanktioita.
Onkin esitetty, että lomautustarpeeseen ovat eniten syyllistyneet ne henkilöt, jotka päätöksillään ja organisation ohjauksella ovat tilanteen aiheuttaneet. Kysymys on siis ensisijaisesti esittelijöistä, jotka ovat valmistelleet päätöksiä ja tietenkin varsinaisista luottamuselinten päättäjistä, jotka ovat päätöksiä tehneet. Ilman vastuuta ei toisaalta voi jättää varsinaisia palveluntuottajiakaan ja työntekijöitä, jotka kireillä palkkaneuvotteluilla ja jopa kohtuuttomilla vaatimuksilla ovat saattaneet olla kustannuksia lisäämässä, mutta eivät kuitenkaan ole ensisijaisesti vastuussa huonosti hoidetusta taloudesta.
Eräänä oikeudenmukaisempana ratkaisuna voisi olla se, että lomautusten paine kohdistettaisiin voimakkaampana johtoportaaseen ja varsinaisiin palveluntuottajiin kevyempänä ja lyhytaikaisempana. Tällöin olisi taloudellinen vaikutus sama, mutta saataisiin palvelut hoidettua ilman laittomuusriskiä. Kaikki kuitenkin osallistuisivat näihin talkoisiin vastuunsa mukaisesti.
Tässä yhteydessä ei tietenkään pidä unohtaa meitä hallintoelinten jäseniä ja jättää säästötalkoiden ulkopuolelle, koska joka tapauksessa olemme osaltamme olleet vaikuttamassa lomautuspaineen kasvuun. Tätä mahdollisuuta olisi ehkä syytä arvioida ennen kuin alkaa tulla mahdollisia sakkoja lisäkuluiksi muutenkin kireään taloutteen.
torstai 25. syyskuuta 2008
ELÄKETURVAKESKUS ETSII SIJOITUSKOHTEITA!
Eivätkö eläkeläiset ole sopiva sijoituskohde?
Olin 23.9 Mikkelissä kuulemassa eräässä eläkeläistilaisuudessa Eläketurvakeskuksen edustaja Kimmo Kontion esitelmää nykyisestä eläketurvasta.
Hän totesi mm, että työeläkeyhtiöt ovat joutuneet etsimään valtaviksi kasvaneille rahastoilleen (nyt noin 119.3 mrd euroa) kohteita entistä enemmän ulkomailta, kun kotimaiset yritykset eivät tarjoa riittävän suuria ja sopivia sijoituskohteita.
Tämä etsiminen ja seikkailu noissa ulkomaisissa kohteissa on nyt hyvästä houkuttelevasta alusta muuttunut erittäin kalliiksi varoitukseksi, josta ei julkisuudessa juurikaan haluta puhua.
Tämän vuoden aikana on noissa osittain kaiken sääntelyn ja valvonnan ulkopuolella olevissa rahastoissa kadonnut ns. taivaantuuliin yli 8.0 mrd euroa /11.0 % tuosta 75.4 milj. salkusta.
Nämä ovat työeläkkeiden maksuun säästettyjä ja varattuja rahoja, joiden hoito lain mukaan on oltava "tuottavaa ja turvaavaa" ja joiden sijoittamisesta eläkkeensaajat eivät ole voineet edes keskustella.
Kun eläkeläisjärjestöt ja eläkeläiset ovat selkeästi ilmaisseet huolestuneisuutensa tästä perustuslain vastaisesta ja pitkään jatkuneesta rahastointitoiminnasta, on nyt syytä muistuttaa, että myös eläkeläisiin itseensä voidaan ja on hyvä sijoittaa heidän omia rahojaan.
Kontion mukaan eräät maan pohjoisosien kunnat ovat jo alkaneet houkutella asukkaikseen hyvätuloisia eläkeläisiä.
Jos ajatellaan, että noin miljoonalle eläkeläiselle nostettaisiin 50 euroa /kk eläkettä, merkitsisi se käytännössä noin 600 milj. euroa vuodessa verotettavia tuloja, joista 20 % :n mukaan tulisi noin 120 miljoonan verotulot yhteiskunnalle ja loput 480 milj. lisäisivät eläkeläisten ostovoimaa, joka infllaation ja pienten korotusten (2.39 %) johdosta on jatkuvasti laskenut palkansaajiin nähden.
Nyt on myös syytä kysyä, että missä on se työeläkelaitosten johtajien osaaminen ja vastuu, vaikka mm Vakuutusvalvontavirasto on selkeästi varoittanut noista heidän seikkailuistaan?
Rahastoja on vielä kerrottu olevan sen verran jäljellä, että eläkkeiden maksua voidaan nykytasolla toistaiseksi jatkaa, mutta eläkemaksuprosentin nostopaineet tulevat mitä ilmeisimmin kasvamaan, jos noita varoja ei osata järkevämmin sijoittaa palvelemaan kotimaan talouselämää ja lisäämään työllisyyttä.
Esim. Heinolan ja Mikkelin välille suunniteltu oikorata (HeLeMi) maksaisi vain tuon 600 milj. euroa, kun nyt tuokin raha on mennyt yli kymmenkertaisena pörssipeleissä. Tuo ratahankehan palvelisi monella tavoin maan ja E-Savon talouselämää kauas tulevaisuuteen.
Myös eläkeläisiä tuo liikkumismahdollisuus helpottaisi oleellisesti ja heihin sijoitetut toinen 600 milj. lisäisivät selvästi kulutuskysyntää ja työllisyyttä sekä parantaisi kuntien taloutta.
Tässä kaksi sijoitusesimerkkiä eläkerahoille, joka on vain noin 1.0 % rahastojen kokonaismäärästä.
Olin 23.9 Mikkelissä kuulemassa eräässä eläkeläistilaisuudessa Eläketurvakeskuksen edustaja Kimmo Kontion esitelmää nykyisestä eläketurvasta.
Hän totesi mm, että työeläkeyhtiöt ovat joutuneet etsimään valtaviksi kasvaneille rahastoilleen (nyt noin 119.3 mrd euroa) kohteita entistä enemmän ulkomailta, kun kotimaiset yritykset eivät tarjoa riittävän suuria ja sopivia sijoituskohteita.
Tämä etsiminen ja seikkailu noissa ulkomaisissa kohteissa on nyt hyvästä houkuttelevasta alusta muuttunut erittäin kalliiksi varoitukseksi, josta ei julkisuudessa juurikaan haluta puhua.
Tämän vuoden aikana on noissa osittain kaiken sääntelyn ja valvonnan ulkopuolella olevissa rahastoissa kadonnut ns. taivaantuuliin yli 8.0 mrd euroa /11.0 % tuosta 75.4 milj. salkusta.
Nämä ovat työeläkkeiden maksuun säästettyjä ja varattuja rahoja, joiden hoito lain mukaan on oltava "tuottavaa ja turvaavaa" ja joiden sijoittamisesta eläkkeensaajat eivät ole voineet edes keskustella.
Kun eläkeläisjärjestöt ja eläkeläiset ovat selkeästi ilmaisseet huolestuneisuutensa tästä perustuslain vastaisesta ja pitkään jatkuneesta rahastointitoiminnasta, on nyt syytä muistuttaa, että myös eläkeläisiin itseensä voidaan ja on hyvä sijoittaa heidän omia rahojaan.
Kontion mukaan eräät maan pohjoisosien kunnat ovat jo alkaneet houkutella asukkaikseen hyvätuloisia eläkeläisiä.
Jos ajatellaan, että noin miljoonalle eläkeläiselle nostettaisiin 50 euroa /kk eläkettä, merkitsisi se käytännössä noin 600 milj. euroa vuodessa verotettavia tuloja, joista 20 % :n mukaan tulisi noin 120 miljoonan verotulot yhteiskunnalle ja loput 480 milj. lisäisivät eläkeläisten ostovoimaa, joka infllaation ja pienten korotusten (2.39 %) johdosta on jatkuvasti laskenut palkansaajiin nähden.
Nyt on myös syytä kysyä, että missä on se työeläkelaitosten johtajien osaaminen ja vastuu, vaikka mm Vakuutusvalvontavirasto on selkeästi varoittanut noista heidän seikkailuistaan?
Rahastoja on vielä kerrottu olevan sen verran jäljellä, että eläkkeiden maksua voidaan nykytasolla toistaiseksi jatkaa, mutta eläkemaksuprosentin nostopaineet tulevat mitä ilmeisimmin kasvamaan, jos noita varoja ei osata järkevämmin sijoittaa palvelemaan kotimaan talouselämää ja lisäämään työllisyyttä.
Esim. Heinolan ja Mikkelin välille suunniteltu oikorata (HeLeMi) maksaisi vain tuon 600 milj. euroa, kun nyt tuokin raha on mennyt yli kymmenkertaisena pörssipeleissä. Tuo ratahankehan palvelisi monella tavoin maan ja E-Savon talouselämää kauas tulevaisuuteen.
Myös eläkeläisiä tuo liikkumismahdollisuus helpottaisi oleellisesti ja heihin sijoitetut toinen 600 milj. lisäisivät selvästi kulutuskysyntää ja työllisyyttä sekä parantaisi kuntien taloutta.
Tässä kaksi sijoitusesimerkkiä eläkerahoille, joka on vain noin 1.0 % rahastojen kokonaismäärästä.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
TASAPAINOTETAAN TALOUTTA
KUN RAHAT EIVÄT RIITÄ,
ovat kaupungin taloudesta vastaavat joutuneet arvioimaan entistä kriittisemmin syitä, että mistä tämä johtuu?
Syitä on tietenkin monia, mutta yksi keskeisimmistä lienee se, että on käytetty liikaa velkarahaa huonosti tuottaviin kohteisiin.
Myös pankit ovat katsoneet, että kaupunki on varma velanmaksaja ja ovat puolestaan lainanneet rahaa "hyvälle asiakkaalle" lähes aina kun se on sitä pyytänyt. Totuushan on se, että pankit tekevät ensisijaisesti tulosta hyvillä ja pitkäaikaisilla laina-asiakkailla, eli siis velan korolla.
Ettei kaupunki jatkossa joutuisi talouden hoidosta selvitystilaan, on ollut pakko
etsiä ja valita vähiten kaupungin normaalitoimintoja häiritsevät menetelmät tasapainon saavuttamiseksi. Näinhän on tehtävä myös yksityistaloudessa, jos aikoo välttää ulkopuolisen puuttumisen asioiden hoitoon ja lähitulevaisuudessa häämöttävän katastrofin. Vielä jonkin aikaa sitten kaupungin antolainauskorot kattoivat ottolainauksen menot, mutta nyt tuo tilanne on alkanut muodostua todella uhkaavaksi.
Kun jatkossa arvioimme kaupungin onnistumista menetelmien valinnassa ja onnistumista talouden tasapainottamisessa, on syytä jokaisen peilin ääressä kysyä, että kuinka itse on tähän tilanteeseen vaikuttanut ja aikoo vaikuttaa?
Itsehän olemme päättäjät valinneet uskoen, että he parhaan kykynsä mukaan hoitavat yhteisiä asioita. Myös sillä, mitä ja millä perusteella itse haluamme kaupungin omaksi parhaaksemme tekevän, on jatkossa entistä suurempi merkitys.
Kun arvioimme kaupungin tulomoudostusta, ovat keinot suhteellisen rajalliset.
Verotuksen lisäksi on nyt syytä arvioida tarkkaan muut tulolähteet ja niiden säilyttämismahdollisuus. Jos nyt ns "pakkotilanteessa" yritetään "kaupitella" hyvin tuottavia omaisuusosioita, ovat ostajat tästä tietoisena haluttomia maksamaan mahdollisimman hyvää hintaa, vaan käyttävät hyväkseen tätä tilaisuutta. Hyvä esimerkki tästä on energialaitoksen myynti, jonka tulosta moni olisi halukas jakamaan, jos vaan saa siihen tilaisuuden.
Kaupunki puolestaan saa hetken helpotuksen, mutta ei pääse lähinnä lainsäädännöstä johtuen mitenkään eroon alati lisääntyvistä velvotteistaan meitä kaupunkilaisia kohtaan, vaan edessä on vääjäämättä veroruuvin kiristäminen entistä kireämmälle, kun muut tulolähteet on realisoitu.
Nyt onkin entistä suurempi merkitys sillä, että kuinka korkealle me kaupunkilaiset haluamme "riman" asettaa palvelutarjonnassa ja millä perusteilla. Mitä voimme itse tehdä ja mikä oikeasti kuuluu kaupungille?
Tästä on syytä vaihtaa mielipiteitä nyt vaalien lähestyessä ehdolla olevien kesken, että löydetään tasapainottamiseen se kestävä ja mahdollisimman oikeudenmukainen taso.
ovat kaupungin taloudesta vastaavat joutuneet arvioimaan entistä kriittisemmin syitä, että mistä tämä johtuu?
Syitä on tietenkin monia, mutta yksi keskeisimmistä lienee se, että on käytetty liikaa velkarahaa huonosti tuottaviin kohteisiin.
Myös pankit ovat katsoneet, että kaupunki on varma velanmaksaja ja ovat puolestaan lainanneet rahaa "hyvälle asiakkaalle" lähes aina kun se on sitä pyytänyt. Totuushan on se, että pankit tekevät ensisijaisesti tulosta hyvillä ja pitkäaikaisilla laina-asiakkailla, eli siis velan korolla.
Ettei kaupunki jatkossa joutuisi talouden hoidosta selvitystilaan, on ollut pakko
etsiä ja valita vähiten kaupungin normaalitoimintoja häiritsevät menetelmät tasapainon saavuttamiseksi. Näinhän on tehtävä myös yksityistaloudessa, jos aikoo välttää ulkopuolisen puuttumisen asioiden hoitoon ja lähitulevaisuudessa häämöttävän katastrofin. Vielä jonkin aikaa sitten kaupungin antolainauskorot kattoivat ottolainauksen menot, mutta nyt tuo tilanne on alkanut muodostua todella uhkaavaksi.
Kun jatkossa arvioimme kaupungin onnistumista menetelmien valinnassa ja onnistumista talouden tasapainottamisessa, on syytä jokaisen peilin ääressä kysyä, että kuinka itse on tähän tilanteeseen vaikuttanut ja aikoo vaikuttaa?
Itsehän olemme päättäjät valinneet uskoen, että he parhaan kykynsä mukaan hoitavat yhteisiä asioita. Myös sillä, mitä ja millä perusteella itse haluamme kaupungin omaksi parhaaksemme tekevän, on jatkossa entistä suurempi merkitys.
Kun arvioimme kaupungin tulomoudostusta, ovat keinot suhteellisen rajalliset.
Verotuksen lisäksi on nyt syytä arvioida tarkkaan muut tulolähteet ja niiden säilyttämismahdollisuus. Jos nyt ns "pakkotilanteessa" yritetään "kaupitella" hyvin tuottavia omaisuusosioita, ovat ostajat tästä tietoisena haluttomia maksamaan mahdollisimman hyvää hintaa, vaan käyttävät hyväkseen tätä tilaisuutta. Hyvä esimerkki tästä on energialaitoksen myynti, jonka tulosta moni olisi halukas jakamaan, jos vaan saa siihen tilaisuuden.
Kaupunki puolestaan saa hetken helpotuksen, mutta ei pääse lähinnä lainsäädännöstä johtuen mitenkään eroon alati lisääntyvistä velvotteistaan meitä kaupunkilaisia kohtaan, vaan edessä on vääjäämättä veroruuvin kiristäminen entistä kireämmälle, kun muut tulolähteet on realisoitu.
Nyt onkin entistä suurempi merkitys sillä, että kuinka korkealle me kaupunkilaiset haluamme "riman" asettaa palvelutarjonnassa ja millä perusteilla. Mitä voimme itse tehdä ja mikä oikeasti kuuluu kaupungille?
Tästä on syytä vaihtaa mielipiteitä nyt vaalien lähestyessä ehdolla olevien kesken, että löydetään tasapainottamiseen se kestävä ja mahdollisimman oikeudenmukainen taso.
perjantai 29. elokuuta 2008
TYÖELÄKERAHAT HUPENIVAT EDELLEEN
Työeläkerahastojen arvo romahti veroparatiiseissa!
TELAn / Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja Esa Swanljung on tiedotteessaan 28.8.2008 joutunut edelleen toteamaan, että vuoden vaihteessa alkanut työeläkerahastojen sijoitusten arvo on jatkanut laskuaan myös toisella vuosineljänneksellä. Jäsenyhteisöjen sijoituskanta oli 30.6 yhteensä 119.3 mrd euroa, kun se vuoden 2007 lopulla oli parhaimmillaan noin 125 mrd euroa.
Swanljungin mukaan "Kansainvälisen finanssijärjestelmän ongelmat ja kasvun hidastuminen tekivät sijoitusmarkkinoista myös työeläkevakuuttajille haasteelliset".
Vaikka vakuutusvalvontavirasto on varoittanut erityisesti kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella olevien hedge- / suojarahastojen käytöstä ja vaaroista, on niiden määrä kasvanut edelleen ollen tällä hetkellä noin 6.7 mrd euroa / 5.6 % koko sijoituskannasta. Tämä myös siitä huolimatta, että rahastojen käyttöä säätelevässä laissa varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti.
Tässä tilanteessa on enemmän kuin toivottavaa, että kesäkuun alussa työnsä aloittanut ministeri Hyssälän perustama Eläkefoorumi ottaa kriittiseen tarkasteluun sijoitustoiminnan ja antaa asioiden hoidosta vastaavalle sosiaali- ja terveysministeriölle sekä maan hallitukselle asiaan kuuluvat ohjeet jatkotoimista. Tässä on nyt suuri vastuu eläkeläisten keskusjärjestö EETU:lla, joka on ainoana eläkeläisten edustajana Eläkefoorumissa.
Työeläkeyhtiöt ovat puolestaan perustelleet riskisijoituksiaan mahdollisella paremmalla tuotolla, mutta nyt nuo sijoitukset ovat näyttäneet sen ikävimmän puolensa.Telan Veikko Savelan 8.5.2008 raportin mukaan "saadaan Telan jäsenyhteisöjen osakesijoitusten arvojen laskuksi yhteensä 9.4 miljardia euroa, eli noin 16 prosenttia tilanteeseen 1.10.2007 verrattuna".
Työeläkeyhtiöiden lisäksi ovat näppejään jääneet nuolemaan myös noita rahastoja aikanaan säästäneet eläkeläiset.
Vaikka inflaation johdosta saattaa nykyinen eläkeindeksi 20/80 antaakin vuoden vaihteessa eläkeläisille ns myöhästyneen joululahjan, on rahastojen entistä tuottavampaan ja niiden arvon turvaavaan sijoitustoimintaan entistä suurempi syy kiinnittää huomiota. Tuo myöhästynyt "joululahjahan" korvaa ainoastaan ehkä osittain elinkustannusten noususta aiheutuneet menetykset eläkeläisille, joiden "palkankorotus" oli ainoastaan 2.39 % ja inflaation vaikutus ostovoiman heikkenemiseen on ollut kuluvana vuonna jo 4.72%.
Työeläkerahastoilla pitäisikin entistä määrätietoisemmin veroparatiisien sijasta tukea kotimaista elinkeinoelämää ja tuotantoa. Esim. hoivapalveluja tarjoavat yritykset kunnissa ja liikenneolosuhteiden parantaminen rataverkoston ja alemman tieverkoston osalta kaipaisivat välittömästi lisää panostuksia. Ikäihmisten hoitopalvelut ovat jatkuvasti huonontuneet ja perustuotannon työpaikat ovat vähenemässä uhkaavasti jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa. Paremmat eläkkeet (esim. 50/50 indeksi) lisäävät myös kuntien verotuloja ja eläkeläisten ostovoimaa, jolla kaikesta huolimatta palkansaajien ohella on eläkeläisten määrän lisääntyessä entistä suurempi merkitys.
Uuden eduskunnan tulisikin arvioida työeläkerahastojen toiminta uudelleen, kun valtion ja kuntien verorahat eivät yksinkertaisesti riitä turvaamaan ikäihmisten elinolosuhteita toivotulla tavalla. Vertailun vuoksi valtion ensi vuoden budjetti on noin 46 mrd euroa, joka on vain noin 38.5 % vielä jäljellä olevien työeläkerahastojen arvosta ja jota työeläkeyhtiöt pitävät edelleen riittävän hyvänä turvaamaan eläkkeiden maksun kestävän eläkepolitiikan mukaisesti.
TELAn / Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja Esa Swanljung on tiedotteessaan 28.8.2008 joutunut edelleen toteamaan, että vuoden vaihteessa alkanut työeläkerahastojen sijoitusten arvo on jatkanut laskuaan myös toisella vuosineljänneksellä. Jäsenyhteisöjen sijoituskanta oli 30.6 yhteensä 119.3 mrd euroa, kun se vuoden 2007 lopulla oli parhaimmillaan noin 125 mrd euroa.
Swanljungin mukaan "Kansainvälisen finanssijärjestelmän ongelmat ja kasvun hidastuminen tekivät sijoitusmarkkinoista myös työeläkevakuuttajille haasteelliset".
Vaikka vakuutusvalvontavirasto on varoittanut erityisesti kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella olevien hedge- / suojarahastojen käytöstä ja vaaroista, on niiden määrä kasvanut edelleen ollen tällä hetkellä noin 6.7 mrd euroa / 5.6 % koko sijoituskannasta. Tämä myös siitä huolimatta, että rahastojen käyttöä säätelevässä laissa varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti.
Tässä tilanteessa on enemmän kuin toivottavaa, että kesäkuun alussa työnsä aloittanut ministeri Hyssälän perustama Eläkefoorumi ottaa kriittiseen tarkasteluun sijoitustoiminnan ja antaa asioiden hoidosta vastaavalle sosiaali- ja terveysministeriölle sekä maan hallitukselle asiaan kuuluvat ohjeet jatkotoimista. Tässä on nyt suuri vastuu eläkeläisten keskusjärjestö EETU:lla, joka on ainoana eläkeläisten edustajana Eläkefoorumissa.
Työeläkeyhtiöt ovat puolestaan perustelleet riskisijoituksiaan mahdollisella paremmalla tuotolla, mutta nyt nuo sijoitukset ovat näyttäneet sen ikävimmän puolensa.Telan Veikko Savelan 8.5.2008 raportin mukaan "saadaan Telan jäsenyhteisöjen osakesijoitusten arvojen laskuksi yhteensä 9.4 miljardia euroa, eli noin 16 prosenttia tilanteeseen 1.10.2007 verrattuna".
Työeläkeyhtiöiden lisäksi ovat näppejään jääneet nuolemaan myös noita rahastoja aikanaan säästäneet eläkeläiset.
Vaikka inflaation johdosta saattaa nykyinen eläkeindeksi 20/80 antaakin vuoden vaihteessa eläkeläisille ns myöhästyneen joululahjan, on rahastojen entistä tuottavampaan ja niiden arvon turvaavaan sijoitustoimintaan entistä suurempi syy kiinnittää huomiota. Tuo myöhästynyt "joululahjahan" korvaa ainoastaan ehkä osittain elinkustannusten noususta aiheutuneet menetykset eläkeläisille, joiden "palkankorotus" oli ainoastaan 2.39 % ja inflaation vaikutus ostovoiman heikkenemiseen on ollut kuluvana vuonna jo 4.72%.
Työeläkerahastoilla pitäisikin entistä määrätietoisemmin veroparatiisien sijasta tukea kotimaista elinkeinoelämää ja tuotantoa. Esim. hoivapalveluja tarjoavat yritykset kunnissa ja liikenneolosuhteiden parantaminen rataverkoston ja alemman tieverkoston osalta kaipaisivat välittömästi lisää panostuksia. Ikäihmisten hoitopalvelut ovat jatkuvasti huonontuneet ja perustuotannon työpaikat ovat vähenemässä uhkaavasti jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa. Paremmat eläkkeet (esim. 50/50 indeksi) lisäävät myös kuntien verotuloja ja eläkeläisten ostovoimaa, jolla kaikesta huolimatta palkansaajien ohella on eläkeläisten määrän lisääntyessä entistä suurempi merkitys.
Uuden eduskunnan tulisikin arvioida työeläkerahastojen toiminta uudelleen, kun valtion ja kuntien verorahat eivät yksinkertaisesti riitä turvaamaan ikäihmisten elinolosuhteita toivotulla tavalla. Vertailun vuoksi valtion ensi vuoden budjetti on noin 46 mrd euroa, joka on vain noin 38.5 % vielä jäljellä olevien työeläkerahastojen arvosta ja jota työeläkeyhtiöt pitävät edelleen riittävän hyvänä turvaamaan eläkkeiden maksun kestävän eläkepolitiikan mukaisesti.
perjantai 1. elokuuta 2008
NYT TARVITAAN MAASEUTUYRITTÄJIÄ PELASTAJIKSI!
Allekirjoittaneella oli tilaisuus 40 vuotta sitten osallistua silloisen KOP:n / Kansallis-Osake-Pankin koulutustilaisuuteen, jossa markkinointipäällikkö Veli-Matti Kauhanen selvitti kuulijoille talouselämämme toiminnan periaatteita. Hän havainnollisti sitä suurella pyöreällä kuviolla, jonka keskelle oli piirretty Eduskuntatalo ja maan korkein johto ja siitä ulospäin laajeneville kehille piirihallinnot, teollisuus- ja muu liike-elämä sekä kunnat koulutus- sairaala- ym toimintoineen.
Tuon kaiken elämä ja olemassaolo perustui pyörivään liikkeeseen rahavirtojen ja erilaisten maksujen avulla. Pyörivä liike sai alkunsa siitä, että asetelman ulkokehällä oli muutamia maseutuyrittäjiä pumppaamassa uutta verta / raaka-aineita, ravintoa ja energiaa, ettei systeemi pysähtyisi.
Kuluneen neljänkymmen vuoden aikana on kehitys kaikilla talouselämän osa-alueilla ollut siinä määrin rajua ja vauhdikasta, että nuo yrittäjät ovat olleet jo vaarassa linkoutua pois koko systeemistä kansainvälistymisen ja muun teknisen kehityksen myötä. Yrittäjien työtä on helpotettu tekniikalla, mutta sitä on määrätietoisesti pyritty myös korvaamaan valtakunnan rajojen ulkopuolisella toiminnalla.
Nyt, kun puutullineuvottelut uhkaavat lopullisesti kariutua ja energian hinta tuontipolttoaineista johtuen nousta kestämättömäksi, ovat mm puunjalostusteollisuuden ja valtiovallan edustajat ryhtyneet vetoamaan noihin sitkeisiin alkutuotannon ylläpitäjiin, ettei huippuunsa viritetty kone alkaisi yskiä tai mahdollisesti sammuisi kokonaan.
Onnettominta tilanteessa on kuitenkin se, että tuon puu- ja ravintovirran liikkeellepanijoita on huomattavasti vähemmän kuin 40 vuotta sitten. Vaikka uusi tekniikka onkin tullut avuksi, ovat uudet omistajat usein kaukana varsinaisesta tuotantokohteesta. Tuotannon nopea tehostaminen on mutkikkaampaa ja kalliimpaa jatkuvasti pienentyneillä tiloilla ja palstoilla, eikä nopeasti lisääntyviin hoitotöihin yksinkertaisesti riitä tekijöitä. Monella omistajalla ei myöskään ole samanlaista intressiä kuin tuolla aikaisemmalla yrittäjällä aikanaan ryhtyä noita toiveita toteuttamaan, kun elanto tulee muusta palkkatyöstä, eikä pinta-alaan perustuvaa verolippuakaan tule vuosittain muistuttamaan palstan olemassaolosta.
Puuvirran voimakkuuden lisäämiseen vaikuttaisi oleellisesti myös metsäkoneiden sekä puutavararekkojen polttoaineveron palautusmahdollisuus, josta mm kuljetusalan edustajat ovat tehneet esityksiä.
Metsänomistajille kohdennettu myyntitulojen verohelpotus on voimakas ja merkittävä kädenojennus, mutta pelkällä puukaupalla puu ei lähde liikkeelle, jos yrittäjät joutuvat toteamaan työnsä kannattamattomaksi nykyisillä taksoilla ja polttoaineen hinnoilla. Myös korjuu- ja kuljetuskaluston rajallista määrää on puumäärien kasvaessa kyettävä lisäämään ja tämä ei ole mahdollista muutoin kuin taloudellisesti kannattavalla toiminnalla.
Tuon kaiken elämä ja olemassaolo perustui pyörivään liikkeeseen rahavirtojen ja erilaisten maksujen avulla. Pyörivä liike sai alkunsa siitä, että asetelman ulkokehällä oli muutamia maseutuyrittäjiä pumppaamassa uutta verta / raaka-aineita, ravintoa ja energiaa, ettei systeemi pysähtyisi.
Kuluneen neljänkymmen vuoden aikana on kehitys kaikilla talouselämän osa-alueilla ollut siinä määrin rajua ja vauhdikasta, että nuo yrittäjät ovat olleet jo vaarassa linkoutua pois koko systeemistä kansainvälistymisen ja muun teknisen kehityksen myötä. Yrittäjien työtä on helpotettu tekniikalla, mutta sitä on määrätietoisesti pyritty myös korvaamaan valtakunnan rajojen ulkopuolisella toiminnalla.
Nyt, kun puutullineuvottelut uhkaavat lopullisesti kariutua ja energian hinta tuontipolttoaineista johtuen nousta kestämättömäksi, ovat mm puunjalostusteollisuuden ja valtiovallan edustajat ryhtyneet vetoamaan noihin sitkeisiin alkutuotannon ylläpitäjiin, ettei huippuunsa viritetty kone alkaisi yskiä tai mahdollisesti sammuisi kokonaan.
Onnettominta tilanteessa on kuitenkin se, että tuon puu- ja ravintovirran liikkeellepanijoita on huomattavasti vähemmän kuin 40 vuotta sitten. Vaikka uusi tekniikka onkin tullut avuksi, ovat uudet omistajat usein kaukana varsinaisesta tuotantokohteesta. Tuotannon nopea tehostaminen on mutkikkaampaa ja kalliimpaa jatkuvasti pienentyneillä tiloilla ja palstoilla, eikä nopeasti lisääntyviin hoitotöihin yksinkertaisesti riitä tekijöitä. Monella omistajalla ei myöskään ole samanlaista intressiä kuin tuolla aikaisemmalla yrittäjällä aikanaan ryhtyä noita toiveita toteuttamaan, kun elanto tulee muusta palkkatyöstä, eikä pinta-alaan perustuvaa verolippuakaan tule vuosittain muistuttamaan palstan olemassaolosta.
Puuvirran voimakkuuden lisäämiseen vaikuttaisi oleellisesti myös metsäkoneiden sekä puutavararekkojen polttoaineveron palautusmahdollisuus, josta mm kuljetusalan edustajat ovat tehneet esityksiä.
Metsänomistajille kohdennettu myyntitulojen verohelpotus on voimakas ja merkittävä kädenojennus, mutta pelkällä puukaupalla puu ei lähde liikkeelle, jos yrittäjät joutuvat toteamaan työnsä kannattamattomaksi nykyisillä taksoilla ja polttoaineen hinnoilla. Myös korjuu- ja kuljetuskaluston rajallista määrää on puumäärien kasvaessa kyettävä lisäämään ja tämä ei ole mahdollista muutoin kuin taloudellisesti kannattavalla toiminnalla.
maanantai 30. kesäkuuta 2008
MAASEUTUMYÖNTEISYYS KASVAA KUNTAVAALEISSA
MAASEUTUMYÖNTEISYYS KASVAA KUNTAVAALEISSA 14.9.200
Luonto ja maaseutu ovat lähellä Mikkelissä
Vaikka väki maaseudulla on vähentynyt ja kuntaliitokset puolestaan vaikuttaneet siten, että kuntavaaleissa on valtuutettujen paikkoja selvästi vähemmän kuin edellisissä vaaleissa, on maaseudun ja luonnon hoidon merkitys selvästi lisääntynyt. Nyt on entistä enemmän kysyntää terveellisellä lähiruualla ja metsän tuotteilla hyvin laaja-alaisesti. Ongelma onkin tullut osaajista, joita on liian vähän tyydyttämään kysyntää.
Eräänä keskeisenä seikkana tuohon väen vähenemiseen on aikanaan ollut mm se, että 1960-70- luvuilta alkaen on metsäteollisuus määrätietoisesti muuttanut puun hinnoittelua siten, että maanomistajan ei yksinkertaisesti kannata toimittaa puuta omasta metsästään tienvarteen, vaan puut myydään mahdollisimman korkealla kantohinnalla pystyyn. Tämä kehitys alkoi ostajan ja myyjäpuolen keskeisissä neuvotteluissa ja on nyt myöhemmin muodostunut käytännöksi, jota ei ole enää helppo muuttaa. Esim. Pelloksen metsäpäällikkö totesi 1970- luvun alussa, että hankintapuu olisi halvempaa, jos voisi luottaa laatuun ja toimitusaikatauluun, mutta kun käytännössä hankintasopimusehtoja ei noudateta, joutuu teollisuus hoitamaan korjuun omalla tavallaan. Näin siirtyi oleellinen osa talvikauden töistä maatiloilta metsäteollisuudelle sen kiinnittäessä päähuomion korkeaan kantohintaan.
Nyt yritetään saada tuo ennen hyvin luontevaksi koettu hankintatyö uudelleen käyntiin lähinnä vaikeammin hoidettavissa ensiharvennuksissa verohelpotusten avulla. Jääkin nähtäväksi, kuinka tuo "lääke" tepsii? Toivottavasti metsien nykyiset omistajat innostuvat asiasta ja ryhtyvät aktiivisesti hoitamaan metsiään, joiden arvo kasvaa päivä päivältä. Etelä-Savossa kaivataankin kipeästi lisää metsätalousyrittäjiä ja metsän sekä puuston kasvattamiseen ja jatkojalostamiseen perehtyneitä nuoria.
Maaseudun autioitumisen luonnollisena seurauksena on tietenkin ollut siellä toimineiden palvelujen väheneminen, kuten koulut, kyläkaupat, postit sekä päivähoito- terveys-ja turvallisuuspalvelut. Vanhempien ihmisten muutettua kirkonkyliin ja kaupunkitaajamiin, ei muualla töissä käyvien, usein kiireisten vanhempien lapsille ole myöskään ennen luontevaksi koettua mummia ja ukkia lapsia hoitamassa, vaan päivähoitopaikan etäisyys koetaan monasti hyvin hankalaksi. Tämä lienee työmahdollisuuksien järjestymisen ohella toinen tärkeä seikka, kun ryhdytään arvioimaan ja kehittämään maaseudun elinolosuhteiden parantamista palvelujen osalta. Maaseudulle sijoittuvilla perhepäivähoitajilla olisi tässä selkeä mahdollisuus, johon voisi olosuhteiden mukaan lisätä pienimuotoiset leikkikoulut ja muita perhepalveluja.
Maseutuohjelma 2000+ Mikkelin seudulla ja nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Maatalouspolitiikka ja elintarviketalous" antavat puolestaan konkreettisia vihjeitä ja mahdollisuuksia maaseutuelinkeinojen kehittämiseen ja monipuolistamiseen. Nyt pitäisikin kartoittaa huolella ne tuotantosuunnat ja mahdollisuudet, joiden avulla voitaisiin pidemmällä tähtäimellä osittain luopua raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi koetusta EU- tukijärjestelmästä ja ryhtyä tuottamaan ja valmistamaan entistä enemmän tuotteita, jotka eivät ole oleellisesti riippuvaisia varoja nielevästä tukijärjestelmästä.
Kaikkien kunnallisvaaleissa ehdolle asettuvien olisikin syytä tutustua noihin kahteen em. ohjelmaan ja arvioida omia käsityksiään maaseudun kehittämiseksi niiden pohjalta. Mikkelin alueen ohjelma on kaupungin maaseututoimistossa ja hallitusohjelman saa jokaisen puolueen puoluetoimistosta. Kaupungin ohjelmasta tulee vielä syksyn kuluessa uusi päivitetty versio.
Eräänä hyvin keskeisenä Etelä-Savon kehittämisessä esille otettavana asiana on pidettävä viimeaikoina yleiseen keskusteluun noussutta energiapolitiikkaa ja siinä tehtäviä ratkaisuja.
On mahdollista, että ulkopuolisen toimijan vaikutuksesta voi meidän energian hinta nousta moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu tänne mahdollisesti sijoittuvan teollisen toiminnan ja työpaikkojen osalta, jos emme pysty tarjoamaan tulijalle selkeästi kilpailukykyistä energiaa pitkien etäisyyksien ja hitaiden yhteyksien vastapainoksi. Pohjois-Saksassa mm on jo nyt yleinen käytäntö, että kWh:n hinta on 17.7 centtiä yksityiselle kuluttajalle, plus 4.80 euroa/kk perusmaksua ja ketkä eivät pysty tai halua kilpailuttaa hintaa, maksavat 45% enemmän. Meidän seudullahan sähkön hinta vaihtelee viiden centin molemmin puolin omasta ja omissa käsissä olevasta tuotannosta johtuen. Vaikka tähän lisätään toinen puoli verkkomaksua, ollaan vielä kaukana noista erään EU-maan ylikansallisen yhtiön hinnoista.
Täällä on bioenergia maaseudun tuottajien käsissä ja nyt pitäisikin huolella tutkia ne mahdollisuudet, millä tuo polttoaine/aineet saataisiin ilman välikäsiä tuotantolaitokselle tuottajilta. Kuten hyvin elintarviketuotannon osalta tiedämme, ovat nuo "välikädet" usein niin ahneita, että tuotanto uhkaa loppua vertailtaessa hintoja tuontielintarvikkeisiin.
Kaiken tuotannon ja toiminnan runkona tulee olla maakunta- ja yleiskaavoitus, joka monitahoisuudestaan johtuen on myös hyvin haasteellinen tulevalle kuntapäättäjälle. Valtatie viiden parannuksen jälkeen Mikkelin ja koko Etelä-Savon kannalta päälimmäisenä on oikoradan saaminen Heinolasta Lelkolaan ja edelleen Mikkeliin (ns HeLeMi), jonka aluevaraus on kaavaluonnoksessa.
Vaikka entistä suurempi osa ihmisistä onkin jo asettunut taajamiin, ei se mielestäni ole mitenkään este entistä myönteisemmälle ajattelulle maaseudun kehittämisessä. Onkin selvää, että nykyinen Mikkeli on laaja-alainen, luonnon olosuhteiltaan hyvin kilpailukykyinen kaupunki, joka kiinnostaa entistä enemmän ihmisiä ja yrityksiä asuin- ja sijoittumispaikkana
Pekka Auvinen
maaseutulautakunnan pj, Mikkeli
Luonto ja maaseutu ovat lähellä Mikkelissä
Vaikka väki maaseudulla on vähentynyt ja kuntaliitokset puolestaan vaikuttaneet siten, että kuntavaaleissa on valtuutettujen paikkoja selvästi vähemmän kuin edellisissä vaaleissa, on maaseudun ja luonnon hoidon merkitys selvästi lisääntynyt. Nyt on entistä enemmän kysyntää terveellisellä lähiruualla ja metsän tuotteilla hyvin laaja-alaisesti. Ongelma onkin tullut osaajista, joita on liian vähän tyydyttämään kysyntää.
Eräänä keskeisenä seikkana tuohon väen vähenemiseen on aikanaan ollut mm se, että 1960-70- luvuilta alkaen on metsäteollisuus määrätietoisesti muuttanut puun hinnoittelua siten, että maanomistajan ei yksinkertaisesti kannata toimittaa puuta omasta metsästään tienvarteen, vaan puut myydään mahdollisimman korkealla kantohinnalla pystyyn. Tämä kehitys alkoi ostajan ja myyjäpuolen keskeisissä neuvotteluissa ja on nyt myöhemmin muodostunut käytännöksi, jota ei ole enää helppo muuttaa. Esim. Pelloksen metsäpäällikkö totesi 1970- luvun alussa, että hankintapuu olisi halvempaa, jos voisi luottaa laatuun ja toimitusaikatauluun, mutta kun käytännössä hankintasopimusehtoja ei noudateta, joutuu teollisuus hoitamaan korjuun omalla tavallaan. Näin siirtyi oleellinen osa talvikauden töistä maatiloilta metsäteollisuudelle sen kiinnittäessä päähuomion korkeaan kantohintaan.
Nyt yritetään saada tuo ennen hyvin luontevaksi koettu hankintatyö uudelleen käyntiin lähinnä vaikeammin hoidettavissa ensiharvennuksissa verohelpotusten avulla. Jääkin nähtäväksi, kuinka tuo "lääke" tepsii? Toivottavasti metsien nykyiset omistajat innostuvat asiasta ja ryhtyvät aktiivisesti hoitamaan metsiään, joiden arvo kasvaa päivä päivältä. Etelä-Savossa kaivataankin kipeästi lisää metsätalousyrittäjiä ja metsän sekä puuston kasvattamiseen ja jatkojalostamiseen perehtyneitä nuoria.
Maaseudun autioitumisen luonnollisena seurauksena on tietenkin ollut siellä toimineiden palvelujen väheneminen, kuten koulut, kyläkaupat, postit sekä päivähoito- terveys-ja turvallisuuspalvelut. Vanhempien ihmisten muutettua kirkonkyliin ja kaupunkitaajamiin, ei muualla töissä käyvien, usein kiireisten vanhempien lapsille ole myöskään ennen luontevaksi koettua mummia ja ukkia lapsia hoitamassa, vaan päivähoitopaikan etäisyys koetaan monasti hyvin hankalaksi. Tämä lienee työmahdollisuuksien järjestymisen ohella toinen tärkeä seikka, kun ryhdytään arvioimaan ja kehittämään maaseudun elinolosuhteiden parantamista palvelujen osalta. Maaseudulle sijoittuvilla perhepäivähoitajilla olisi tässä selkeä mahdollisuus, johon voisi olosuhteiden mukaan lisätä pienimuotoiset leikkikoulut ja muita perhepalveluja.
Maseutuohjelma 2000+ Mikkelin seudulla ja nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Maatalouspolitiikka ja elintarviketalous" antavat puolestaan konkreettisia vihjeitä ja mahdollisuuksia maaseutuelinkeinojen kehittämiseen ja monipuolistamiseen. Nyt pitäisikin kartoittaa huolella ne tuotantosuunnat ja mahdollisuudet, joiden avulla voitaisiin pidemmällä tähtäimellä osittain luopua raskaaksi ja epäoikeudenmukaiseksi koetusta EU- tukijärjestelmästä ja ryhtyä tuottamaan ja valmistamaan entistä enemmän tuotteita, jotka eivät ole oleellisesti riippuvaisia varoja nielevästä tukijärjestelmästä.
Kaikkien kunnallisvaaleissa ehdolle asettuvien olisikin syytä tutustua noihin kahteen em. ohjelmaan ja arvioida omia käsityksiään maaseudun kehittämiseksi niiden pohjalta. Mikkelin alueen ohjelma on kaupungin maaseututoimistossa ja hallitusohjelman saa jokaisen puolueen puoluetoimistosta. Kaupungin ohjelmasta tulee vielä syksyn kuluessa uusi päivitetty versio.
Eräänä hyvin keskeisenä Etelä-Savon kehittämisessä esille otettavana asiana on pidettävä viimeaikoina yleiseen keskusteluun noussutta energiapolitiikkaa ja siinä tehtäviä ratkaisuja.
On mahdollista, että ulkopuolisen toimijan vaikutuksesta voi meidän energian hinta nousta moninkertaiseksi nykyiseen verrattuna. Erityisen hankalaksi tilanne muodostuu tänne mahdollisesti sijoittuvan teollisen toiminnan ja työpaikkojen osalta, jos emme pysty tarjoamaan tulijalle selkeästi kilpailukykyistä energiaa pitkien etäisyyksien ja hitaiden yhteyksien vastapainoksi. Pohjois-Saksassa mm on jo nyt yleinen käytäntö, että kWh:n hinta on 17.7 centtiä yksityiselle kuluttajalle, plus 4.80 euroa/kk perusmaksua ja ketkä eivät pysty tai halua kilpailuttaa hintaa, maksavat 45% enemmän. Meidän seudullahan sähkön hinta vaihtelee viiden centin molemmin puolin omasta ja omissa käsissä olevasta tuotannosta johtuen. Vaikka tähän lisätään toinen puoli verkkomaksua, ollaan vielä kaukana noista erään EU-maan ylikansallisen yhtiön hinnoista.
Täällä on bioenergia maaseudun tuottajien käsissä ja nyt pitäisikin huolella tutkia ne mahdollisuudet, millä tuo polttoaine/aineet saataisiin ilman välikäsiä tuotantolaitokselle tuottajilta. Kuten hyvin elintarviketuotannon osalta tiedämme, ovat nuo "välikädet" usein niin ahneita, että tuotanto uhkaa loppua vertailtaessa hintoja tuontielintarvikkeisiin.
Kaiken tuotannon ja toiminnan runkona tulee olla maakunta- ja yleiskaavoitus, joka monitahoisuudestaan johtuen on myös hyvin haasteellinen tulevalle kuntapäättäjälle. Valtatie viiden parannuksen jälkeen Mikkelin ja koko Etelä-Savon kannalta päälimmäisenä on oikoradan saaminen Heinolasta Lelkolaan ja edelleen Mikkeliin (ns HeLeMi), jonka aluevaraus on kaavaluonnoksessa.
Vaikka entistä suurempi osa ihmisistä onkin jo asettunut taajamiin, ei se mielestäni ole mitenkään este entistä myönteisemmälle ajattelulle maaseudun kehittämisessä. Onkin selvää, että nykyinen Mikkeli on laaja-alainen, luonnon olosuhteiltaan hyvin kilpailukykyinen kaupunki, joka kiinnostaa entistä enemmän ihmisiä ja yrityksiä asuin- ja sijoittumispaikkana
Pekka Auvinen
maaseutulautakunnan pj, Mikkeli
MISTÄ METSÄENERGIASSA MAKSETAAN?
Maksatetaanko kuluttajilla turhia kuluja?
Metsähakkeen ja kantomurskeen käyttöä energiatuotannossa on Suomessa tutkittu suhteellisen perusteellisesti. Myös käyttökokemustakin on jo kertynyt siinä määrin, että voidaan perustellusti puhua osaamisesta, joka alkaa kiinnostaa valtakunnan rajojen ulkopuolellakin.
Kun ei oteta huomioon maatilan omaa käyttöä, on tuotanto ja hyötysuhde tehokkaimmillaan silloin kun metsänomistaja / omistajat toimittavat omalla kalustollaan haketta esim koululle tai muulle kiinteistölle myymällä sovitulla hinnalla energiaa, eli toimivat ns lämpöyrittäjinä.
Metsähakkeen energiatiheys/sisältö vaihtelee 0.7 - 0.9 MWh / irtokuutiometri ja hinta kulloisenkin tilanteen ja sopimuksen mukaan viidentoista euron molemmin puolin.
Toiminnan laajetessa ja erilaisten tukijärjestelmien (mm KEMERA ja haketustuki) tultua mukaan tuotantoon, on kustannuksiin alkanut kehittyä osioita, joista jatkossa on tavalla tai toisella yritettävä päästä eroon.
Yksi, pikkuhiljaa kohtuuttomaksi muodostuva kustannus on hakkeen kaukokuljetus.
Nykyisin on vielä yleistä, että jonkin metsätien varressa lähekkäin olevia kasoja haketetaan ja kuljetetaan eri ostajien toimesta yli sadan kilometrin päähän, vaikka noin kymmenen kilometrin etäisyydellä on samaa tuotetta käyttävä laitos. Vapaassa markkinataloudessa tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta onko se järkevää ja kustannustehokasta, jos vastaavasti tuo lähellä oleva laitos joutuu hankkimaan tavaran kymmenien ja satojen kilometrien päästä, tai muutoin kustannuksiltaan selvästi hankalammista kohteista?
Nuo kasvaneet kustannuksethan siirretään aina lopputuotteen, eli lämmön ja sähkön käyttäjille. Tähän seikkaan ovat mm tutkijat kiinnittäneet huomiota, mutta kun peli ja panokset kovenee ja laskut voidaan siirtää kuluttajien hoidettavaksi, on seurauksena jatkuva hintojen nousu. Tähän asti on kuluttajan kannalta ainut helpotus leudommat ja runsasvetisemmät talvet sekä mahdolliset omat lämpöpumppu- ja aurinkopaneeliratkaisut.
Kun kuljetuskustannukset jatkavat nousuaan, olisi eri toimijoiden kesken syytä välittömästi ryhtyä neuvottelemaan ristiinkuljetusten poistamisesta. Tämä toisi kaivattua apua hakkeen korjuuketjun alkupäähän ja haketukseen, jossa myös öljyn hinnan nousu uhkaa kannattavuutta ja nostaa kustannuksia. Tähän asiaan ei saada apua ulkopuolisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä, vaan asia on hoidettava täällä.
Toinen, julkisen tuen kannalta arveluttava asia ja kustannus on energiapuusta maksettava "muodollinen kantohinta". Kun energiapuun hankinnasta sovitaan usein muun puukaupan yhteydessä ja siitä maksetaan kantohinta kuten muustakin puutavarasta, on asia suhteellisen selkeä ja ymmärrettävä. Kuitenkin toisaalta perustellusti voidaan esittää kysymys, että onko ja kuinka kauan mahdollista käyttää verovaroja muuhun puukauppaan rinnastettavaan toimintaan, jossa maanomistajalle maksetaan kantohintaa kuten muusta puutavarasta?
Nuorten, riukuvaiheen metsien harvennus on joka tapauksessa hoidettava ja sekapuuna olevista muutamista kuitupuista ei ostajat ole kiinnostuneita. Uudistusalojen raivaus hakkuutähteistä helpottaa muokkausta ja metsänviljelyä, eikä tuoreilla kankailla ja sitä rehevämmillä maapohjilla ole todettu tapahtuvan kasvua haittaavaa ravinnehävikkiä. Toimenpiteellä on vain positiivinen vaikutus alapuolisten vesistöjen ravinnekuormitukseen, jonne suurin osa hakkuutähteiden ravinteista hulevesien mukana useimmiten huuhtoutuu. Nämä asiat on otettukin entistä huolellisemman seurannan kohteeksi metsien ja metsämaan käsittelyssä.
Metsähakkeen ja kantomurskeen käyttöä energiatuotannossa on Suomessa tutkittu suhteellisen perusteellisesti. Myös käyttökokemustakin on jo kertynyt siinä määrin, että voidaan perustellusti puhua osaamisesta, joka alkaa kiinnostaa valtakunnan rajojen ulkopuolellakin.
Kun ei oteta huomioon maatilan omaa käyttöä, on tuotanto ja hyötysuhde tehokkaimmillaan silloin kun metsänomistaja / omistajat toimittavat omalla kalustollaan haketta esim koululle tai muulle kiinteistölle myymällä sovitulla hinnalla energiaa, eli toimivat ns lämpöyrittäjinä.
Metsähakkeen energiatiheys/sisältö vaihtelee 0.7 - 0.9 MWh / irtokuutiometri ja hinta kulloisenkin tilanteen ja sopimuksen mukaan viidentoista euron molemmin puolin.
Toiminnan laajetessa ja erilaisten tukijärjestelmien (mm KEMERA ja haketustuki) tultua mukaan tuotantoon, on kustannuksiin alkanut kehittyä osioita, joista jatkossa on tavalla tai toisella yritettävä päästä eroon.
Yksi, pikkuhiljaa kohtuuttomaksi muodostuva kustannus on hakkeen kaukokuljetus.
Nykyisin on vielä yleistä, että jonkin metsätien varressa lähekkäin olevia kasoja haketetaan ja kuljetetaan eri ostajien toimesta yli sadan kilometrin päähän, vaikka noin kymmenen kilometrin etäisyydellä on samaa tuotetta käyttävä laitos. Vapaassa markkinataloudessa tämä on tietenkin täysin mahdollista, mutta onko se järkevää ja kustannustehokasta, jos vastaavasti tuo lähellä oleva laitos joutuu hankkimaan tavaran kymmenien ja satojen kilometrien päästä, tai muutoin kustannuksiltaan selvästi hankalammista kohteista?
Nuo kasvaneet kustannuksethan siirretään aina lopputuotteen, eli lämmön ja sähkön käyttäjille. Tähän seikkaan ovat mm tutkijat kiinnittäneet huomiota, mutta kun peli ja panokset kovenee ja laskut voidaan siirtää kuluttajien hoidettavaksi, on seurauksena jatkuva hintojen nousu. Tähän asti on kuluttajan kannalta ainut helpotus leudommat ja runsasvetisemmät talvet sekä mahdolliset omat lämpöpumppu- ja aurinkopaneeliratkaisut.
Kun kuljetuskustannukset jatkavat nousuaan, olisi eri toimijoiden kesken syytä välittömästi ryhtyä neuvottelemaan ristiinkuljetusten poistamisesta. Tämä toisi kaivattua apua hakkeen korjuuketjun alkupäähän ja haketukseen, jossa myös öljyn hinnan nousu uhkaa kannattavuutta ja nostaa kustannuksia. Tähän asiaan ei saada apua ulkopuolisilta ja ulkomaisilta yrityksiltä, vaan asia on hoidettava täällä.
Toinen, julkisen tuen kannalta arveluttava asia ja kustannus on energiapuusta maksettava "muodollinen kantohinta". Kun energiapuun hankinnasta sovitaan usein muun puukaupan yhteydessä ja siitä maksetaan kantohinta kuten muustakin puutavarasta, on asia suhteellisen selkeä ja ymmärrettävä. Kuitenkin toisaalta perustellusti voidaan esittää kysymys, että onko ja kuinka kauan mahdollista käyttää verovaroja muuhun puukauppaan rinnastettavaan toimintaan, jossa maanomistajalle maksetaan kantohintaa kuten muusta puutavarasta?
Nuorten, riukuvaiheen metsien harvennus on joka tapauksessa hoidettava ja sekapuuna olevista muutamista kuitupuista ei ostajat ole kiinnostuneita. Uudistusalojen raivaus hakkuutähteistä helpottaa muokkausta ja metsänviljelyä, eikä tuoreilla kankailla ja sitä rehevämmillä maapohjilla ole todettu tapahtuvan kasvua haittaavaa ravinnehävikkiä. Toimenpiteellä on vain positiivinen vaikutus alapuolisten vesistöjen ravinnekuormitukseen, jonne suurin osa hakkuutähteiden ravinteista hulevesien mukana useimmiten huuhtoutuu. Nämä asiat on otettukin entistä huolellisemman seurannan kohteeksi metsien ja metsämaan käsittelyssä.
OVATKO TYÖELÄKEVARAT SIJOITETTU TUOTTAVASTI JA TURVAAVASTI?
Voimassa olevan Työeläkevakuutuslain 9 luvun 26 §:n mukaan "Työeläkevakuutustyhtiöiden varat on sijoitettava tuottavasti ja turvaavasti".
Viimeaikainen sijoitustoiminta on kuitenkin jo kuluvan vuoden ensimäisen vuosineljänneksen aikana johtanut TELA:n jäsenyhteisöissä sijoitusten arvonalennukseen noin kuudella (6) miljardilla eurolla. Asia ilmenee TELAn / Veikko Savelan 8.5.2008 julkaisemasta raportista.
Kun varat vuoden 2007 lopulla olivat noin 122 mrd euroa, on arvonalennus nyt jo noin 5.0 %.
Suurimpana syynä varojen arvon vähenemiseen voidaan pitää sitä, että sijoituksia on haluttu lisätä tuntuvasti kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella oleviin hedge- eli suojarahastoihin, jotka toimivat ns. veroparatiiseissa.
Viime vuoden lopulla oli varoja noissa rahastoissa kaikkiaan jo noin 5.5 mrd euroa, joka merkitsee sitä, että noin 4.5 % varoista on virallisen valvonnan ulkopuolella. Varojen sijoitussuunnittelua seuraava Vakuutusvalvontavirasto / tutkimusjohtaja Lasse Koskinen onkin jo 15.3.2008 kiinnittänyt julkisuudessa huomiota tämän sijoitustoiminnan vaaroihin ja epävarmuuteen. Rahastot ovat joillekin tuottaneet, mutta menetykset alkavat muodostua hyvin mittaviksi, eivätkä ole mitenkään sijoittajien hallittavissa.
Vaikka sijoitussuunnittelun valvoja on selkeästi ilmaissut huolestuneisuutensa, ei asianomainen varojen käyttöä ja sijoitustoimintaa ohjaava ministeriö ole vielä puuttunut tilanteeseen. Toisaalta on mm eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puolestaan katsonut julkisuudessa 11.6.2008, että ko menetykset kuuluvat "pelin henkeen".
Käytännössä joudutaankin kysymään, että ovatko oikeuskanslerin päätöksen 535 / 1 / 01 / 8.7.2004 mukaiset perustuslain 15 §:n tarkoittamat, yksityiseksi omaisuudeksi katsotut varat muuttuneet tai muuttumassa pörssipelirahoiksi?
Jos nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Kestävä eläkepolitikka" aiotaan toteuttaa myös työeläkettä saavien osalta, on mahdollisimman pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin jotka estävät em. pelitoiminnan eläkerahoilla. Vuoden aikana tapahtuneen elinkustannusten ja ym:n hintojen nousun johdosta on jo kiire ryhtyä arvioimaan ja toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joilla indeksitarkistusten lisäksi turvataan eläkeläisten ostovoiman säilyminen hallitusohjelmaan kirjatun "kulutuskorin" osalta vielä kuluvan vuoden aikana.
Työeläkkeellä olevien mielestä tuohon toimenpiteiden arviointiin on otettava mukaan myös eläkeläisjärjestöjen edustus mahdollisimman kattavasti keskeisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi, koska heidän käyttöönsä tarkoitettujen varojen tuottava ja turvaava sijoittaminen on selkeästi vaarantunut ja edelleen vaarantumassa. Tuolla nyt jo menetetyllä kuudella miljaardilla olisi niin haluttaessa saatu helposti korjattua epäoikeudenmukainen eläkeindeksi ja kotimaisiin kohteisiin sijoitettuna parannettu työllisyyttä sekä talouskehitystä maan eri puolilla.
Pekka Auvinen
Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmän pj
25.6.2008
Viimeaikainen sijoitustoiminta on kuitenkin jo kuluvan vuoden ensimäisen vuosineljänneksen aikana johtanut TELA:n jäsenyhteisöissä sijoitusten arvonalennukseen noin kuudella (6) miljardilla eurolla. Asia ilmenee TELAn / Veikko Savelan 8.5.2008 julkaisemasta raportista.
Kun varat vuoden 2007 lopulla olivat noin 122 mrd euroa, on arvonalennus nyt jo noin 5.0 %.
Suurimpana syynä varojen arvon vähenemiseen voidaan pitää sitä, että sijoituksia on haluttu lisätä tuntuvasti kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella oleviin hedge- eli suojarahastoihin, jotka toimivat ns. veroparatiiseissa.
Viime vuoden lopulla oli varoja noissa rahastoissa kaikkiaan jo noin 5.5 mrd euroa, joka merkitsee sitä, että noin 4.5 % varoista on virallisen valvonnan ulkopuolella. Varojen sijoitussuunnittelua seuraava Vakuutusvalvontavirasto / tutkimusjohtaja Lasse Koskinen onkin jo 15.3.2008 kiinnittänyt julkisuudessa huomiota tämän sijoitustoiminnan vaaroihin ja epävarmuuteen. Rahastot ovat joillekin tuottaneet, mutta menetykset alkavat muodostua hyvin mittaviksi, eivätkä ole mitenkään sijoittajien hallittavissa.
Vaikka sijoitussuunnittelun valvoja on selkeästi ilmaissut huolestuneisuutensa, ei asianomainen varojen käyttöä ja sijoitustoimintaa ohjaava ministeriö ole vielä puuttunut tilanteeseen. Toisaalta on mm eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja puolestaan katsonut julkisuudessa 11.6.2008, että ko menetykset kuuluvat "pelin henkeen".
Käytännössä joudutaankin kysymään, että ovatko oikeuskanslerin päätöksen 535 / 1 / 01 / 8.7.2004 mukaiset perustuslain 15 §:n tarkoittamat, yksityiseksi omaisuudeksi katsotut varat muuttuneet tai muuttumassa pörssipelirahoiksi?
Jos nykyiseen hallitusohjelmaan kirjattu "Kestävä eläkepolitikka" aiotaan toteuttaa myös työeläkettä saavien osalta, on mahdollisimman pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin jotka estävät em. pelitoiminnan eläkerahoilla. Vuoden aikana tapahtuneen elinkustannusten ja ym:n hintojen nousun johdosta on jo kiire ryhtyä arvioimaan ja toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joilla indeksitarkistusten lisäksi turvataan eläkeläisten ostovoiman säilyminen hallitusohjelmaan kirjatun "kulutuskorin" osalta vielä kuluvan vuoden aikana.
Työeläkkeellä olevien mielestä tuohon toimenpiteiden arviointiin on otettava mukaan myös eläkeläisjärjestöjen edustus mahdollisimman kattavasti keskeisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi, koska heidän käyttöönsä tarkoitettujen varojen tuottava ja turvaava sijoittaminen on selkeästi vaarantunut ja edelleen vaarantumassa. Tuolla nyt jo menetetyllä kuudella miljaardilla olisi niin haluttaessa saatu helposti korjattua epäoikeudenmukainen eläkeindeksi ja kotimaisiin kohteisiin sijoitettuna parannettu työllisyyttä sekä talouskehitystä maan eri puolilla.
Pekka Auvinen
Mikkelin seudun eläkeläisjärjestöjen yhteistyöryhmän pj
25.6.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
